Mitä löytyi Oulusta?

 Olen syntynyt Oulussa ja edelleen tulee vierailtua kaupungissa pari kolme kertaa vuodessa. Visiitteihin sisältyy aina sukulaiset ja muutamassa suosikkipaikassa pyörähtäminen. Kerronkin tässä lyhykäisesti viimeisimmistä jalanjäljistäni kaupungissa.

Stockmannin herkkuosastolla pitää käydä. Lähinnä vain haaveilen siellä kaikista ihanista herkuista ja uskokaa tai älkää, minusta olisi täydellistä, jos joskus saisin maistaa siellä ihan mitä vain ja niin paljon kuin huvittaa.
Tällä kertaa mukaan ostin vanhaa tuttua Meriläisen leipomon Ruisvarrasta (100% ruista, vettä ja suolaa - eli ei mitään turhaa vaan kaikki olennainen) ja uutta tuttavuutta eli ranskalaista Gourmelin-juustoa.

Kesävisiiteillä eri kaupungeissa vierailen mahdollisuuksien mukaan Kauppahallissa. Kuopion kauppahallista löytyy kaikenlaista kivaa herkullisista eväspatongeista mualiman pienimpään kalakukkoon, Helsingissä en voi vastustaa Kultasuklaan chili-suklaata ja Oulussa suuntaan yleensä rieskahyllyille tai kahvilaan lounaalle. En tiedä, mistä viehtymykseni kauppahalleja kohtaan on peräisin, mutta toivoisin niin kovasti, etteivät ne kuole sukupuuttoon.

Oulussa eläkeläisten suosima kahvila Kauppahallissa on kätevästi profiloitunut: lounaana on tarjolla riisipuuro rusinasopalla tai ilman, kermaista lohikeittoa ja viikonpäivien mukaan esimerkiksi rössypottuja. Lista ei ole laajuudella pilattu vaan kruunattu vain muutamalla vaihtoehdolla. Edellisellä kerralla söin lohikeiton, mutta silloin jo rössypotut kaihersivat mieltä. Edellisestä kerrasta kun taitaa olla lähemmäs 25 vuotta. Rössypotun perusaineosat ovat peruna, siankylki ja veripalttu. No nyt sujautettiin Elli kärryihin unille ja suunnattiin Kauppahalliin nauttimaan rössypottua ja ihanaista rieskaa. Kehtaavat vielä kysyä, että tuleeko rieskan kanssa voita vai margariinia. No mitäpä luulette! Kauppahallin lisäksi olen lounastanut Oulussa mm. Bar B.ssä, jossa hinta-laatusuhde on ollut kohdillaan.

 Nelituulian suklaakaupasta Kauppahallista ostimme jälkiruoaksi Tervatryffeleitä. Suomalaisethan ovat keksineet yhdistää tervaa ainakin viinaan, virvoitusjuomaan, karkkeihin, jäätelöön ja siis suklaaseen. Tervatryffeli on kuorrutettu tummalla suklaalla ja täytteessä on selvä, joskin onneksi melko mieto, tervan maku. Itse pidin jäätelöstä ehkä tätä tryffeliä enemmän mutta kokeilemisen arvoista kyllä.

¨

Kauppahallin nurkilta yhdestä toriaitasta löytyi tällainen Pannukakkutalo. Listalta löytyy 93 erilaista pannukakkuvaihtoehtoa, ei kuitenkaan Hollannissa popsimaani ikimuistoista yhditelmää pekonista ja vaahterasiirapista. Harmi, ettei nyt ollut aikaa pistäytyä pannarilla. Ehkä seuraavalla visiitillä.
JK. Kuulinkin, että pöytämausteista löytyy vaaahterasiirappia, joten pekonin ja vaahterasiirapin saa helposti samalle lautaselle.

Ah, ja lopuksi ilouutinen. Kofeiinikomppania on muuttanut pois Kauppahallista ja liike toimii suuremmissa tiloissa Pakkahuoneenkadulla. Putiikki (ja pieni kahvila) on oikein sympaattinen ja minulle teen ystävänä sieltä löytyy aina ihania uusia makuja. Nyt mukaani tarttui mansikka-pippuri-rooibosta ja luomu veriappelsiini-rooibos. Ja uusi sihti teekannuun.

Ps. Ruokablogien joukosta löytyy oululaisia, joten olisi hauska kuulla putiikeista ja löytämisen arvoisista paikoista ja vähemmän tunnetuista ruokapaikoistakin! Muutkin toki ovat tervetulleita vinkkaamaan!