Hyvää Uutta Vuotta!

Onnekasta uutta vuotta kaikille! Mekin lomailemme mutta eiköhän blogia päivitetä jo muutaman päivän päästä.
Tänään tavataan kaveriporukkaa ja meidän perheen vastuulla on tämän illan illallinen, joka on uuniperunoita neljällä eri täytteellä. Reseptit julkaistaan sitten ensi vuonna ü

Ja varovasti rakettien kanssa, jos sellaisia paukuttelette!

Valkosipulivoipatongit ja vähän muutakin

Meidän perhe alkoi hieman flunssaisena mieliä jotain lämmintä iltapalaa ja ehdotin valkosipulivoipatonkeja. Ehdotus sai totista kannatusta, kun mies totesi, että valkosipulihan se oivallista olisikin tässä ruumiin tilassa. Joten tuumasta toimeen. Keventääkseni hieman voikuormaa kokeilin osaan patongeista uudenlaista täytettä, jossa osa voista korvataan (ah niin kevyellä ü) ranskankermalla. Lisäksi
kokeilin pestotäytettä. Täytynee selventää, että valmistin tuplataikinan. Meidän perheen mielipiteet julkaisen tekstin lopussa.

Tällä kertaa flunssainen pikkuneiti vaati äitin syliä, joten taikinan teosta vastasi talon mies ja onnistuikin upeasti, vaikka leipurin ura onkin lyhyt.

Valkosipulivoipatongit
3 pientä patonkia (lähes uunipellin mittaisia)

2,5 dl vettä
0,5 pkt tuorehiivaa ( 0,5pss kuivahiivaa)
1 tl hunajaa
0,5 tl suolaa
2 rkl öljyä
2 dl sämpyläjauhoja
n. 3 dl vehnäjauhoja

Kaikki täyteohjeet on tarkoitettu 3 patongille eli koko taikinalle.

Täyte (perinteinen):
2 - 3 valkosipulinkynttä murskattuna
75g hyvin pehmeää voita

Täyte creme fraichella:
2 - 3 valkosipulinkynttä murskattuna
25 g voita sulatettuna
1/2 prk ranskankermaa
1/4 tl suolaa tai ripaus maun mukaan

T'äyte pestolla:
50 g voita sulatettuna
4 - 5 tl pestoa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää suola, hunaja ja ruokaöljy.
Lisää jauhot ja vaivaa kiinteäksi, mutta pehmeäksi taikinaksi. Anna taikinan kohota peitettynä.
Jaa taikina kolmeen osaan ja kauli yksitellen suorakaiteenmuotoisiksi levyiksi. Levitä täyte ja kääri hieman viistottain patongeiksi. Kohota peitettynä.


Paista 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Ikävä nyt tuottaa pettymys makutestin suhteen. Kaikki kolme täytettä olivat uunituoreissa patongeissa herkullisia eikä selvää ykköstä löytynyt. Ranskankerma teki patongista kosteamman ja ehkä jotenkin ruokaismman tuntuisen, kun taas perinteinen voitäytepatonki oli rapsakampi. Voita ei ole täytteissä ylenmäärin, joten sen määrä jää kauaksi kaupan valmispatonkien vastaavasta. Pesto sopi erittäin hyvin ja oli täytteistä luonnollisesti suolaisin. Epäilen kyllä, että perinteinen valkosipulivoi maistuu seuraavana päivänä parhaalle, mutta voin olla väärässäkin. Ja toinen asia on, jääkö mitään huomiseksi.

Teen kera ja rakkaudella leivottuna erinomainen iltapala!! Hyvää yötä!

Ruokaa roskiin

Auts.

Olen syyllistynyt tähän aiemmin ja varmaan syyllistyn jatkossakin. Ja tällaiseen tekoon on pakko olla jokin syy, vai mitä. Selitys on ailahtelevainen luonteeni ja pinttynyt haluni seurata hetken mielitekoja sekä huono muisti.

Kyse on siis ruoan heittämisestä roskiin.
Tämäkin aihe on pulpahtanut taas pinnalle ja kirjoituksia on  ollut viime aikoina esillä aina valtakunnan mediasta naistenlehtiin.


Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus selvitti Foodspill-projektissaan kotitalouksien ruokahävikkiä ja sen taustatekijöitä. Tutkimus kohdistui nimenomaan syömäkelpoisen ruoan hävikkiin. Seuraavat faktat on poimittu MTT:n sivuilta tutkimusta käsittelevästä artikkelista.
MTT:n artikkeliin

Keskivertosuomalainen nakkaa ruokaa roskiin vuodessa 20 - 30 kiloa. Kotitaloutta kohti tämä tarkoittaa noin 50 - 65 kiloa eli 5 % ostetusta ruoasta. Aikamoista kantamista kaupasta - turhaan! Kokoinaiskilomäärässä kotitaloudet heittävät ruokaa pois tuplat sen, minkä elintarvikekaupat. Nimenomaan kauppojen hävikistähän usein kohistaan, mutta suurempi pommi lojuu siis meidän omissa nurkissa.

Hävikkiruoan määrä vaihtelee suuresti kotitalouksien välillä - jotkut käyttävät kaiken ostamansa ja toiset haaskaavat lähes 160 kiloa vuodessa. Suurin hävikki henkeä kohden on sinkkunaisten yhden hengen talouksissa. Eniten pois heitetään vihanneksia, kotiruokaa ja maitotuotteita. Ja kun naiset huolehtivat ruokaostoksista, hävikkiä tulee enemmän kuin miesten vastatessa ostoksista! Hmm.. helppo uskoa! Naiset kulkevat mielestäni usein kaupassakin mielitekojen perässä ja miehet yrittävät löytää edes ne tuotteet, jotka listassa lukevat ja sen jälkeen suorimman reitin ulos.


Meidän perheessä roskiin menee ruokaa aina välillä. Koen siitä huonoa omaa tuntoa ja yritän kyllä selvitä parhaani mukaan. Katson siis kuuluvani aivan eri kategoriaan kuin ne, jotka heittävät ylijääneen ruoan pois samantien tai jotka voivat syödä vain tuoretta leipää. Mutta parantamisen varaa on. 


Tunnistan jo muutaman vaaran paikan, jotka johtavat kohdallani ruoan pilaantumiseen ja sitä kautta pois heittämiseen.
1. Ulkona syöminen: toissapäiväinen kotiruoka jää autuaasti unholaan.
2. Puolikkaat purkit kermaviiliä tai muita maitotuotteita: en koskaan muista käyttää toista puolikasta lähipäivinä
3. Pienet jämät mitä vain: muutamaa mustikkaa ei vain jaksa kaivella sulatetun pakastepussin pohjalta, joten parempi olisi syödä ne vaan pois samantien.
4. Litran jogurttipurkki : en osaa selittää, sinne pohjalle vain jää kolmasosa, joten meille ei näitä juurikaan ostella.
5. Erikoisemmat kasvikset: munakoisoa ei kannata ostaa, koska se näyttää niiiiin kauniilta, jos ei varmana ole suunnitellut tekevänsä siitä ruokaa heti tänään.
6. Uuden ruoan valmistaminen ennen kuin edellinen on syöty: joskus se tuo kaivattua vaihtelua, mutta saattaa myös johtaa edellisen ruoan täydelliseen syrjäytymiseen.


Muitakin sudenkuoppia varmasti löytyisi. Jätän kuitenkin murehtimisen sikseen tältä illalta ja aamulla saatan herätä paljon viisaampana. Lämpimiä ajatuksia niille tehokkaille taloudenhoitajille, jotka laativat viikon ruokalistan aina etukäteen ja pysyvät siinä ja minimoivat näin sekä rahan että ruoan hävikin. Itse en täysin pysty siihen. Voin kyllä laatia listan mutta lipsahdan siitä jossain vaiheessa kuitenkin, sillä joskus ei vain tee jotain ruokaa mieli tai tekee mieli jotain, mitä ei listassa lue. Ja olkoon elämä liian lyhyt siihen, että aina pitäisi syödä sitä, mitä listassa lukee!

Pähkinäinen juustosalaatti

Joulunalusviikolla tuli tehtyä kana-fetasalaatti ja muistin taas kaikki syksyn pimeyteen hautautuneet ruokaisat salaatit. Kesällä näitä tulee tehtyä, jos jonkinlaisia versioita, mutta mikseipä hyvä salaatti sopisi talvi-iltaankin.

Aatonaattona katoimme pöytään pähkinäistä juustosalaattia. Sen kera söimme pieniä omatekoisia lihapullia, kermaviilikastiketta ja kyytipojaksi punaviiniä.

Juuston ostaminen aiheutti pienoista päänvaivaa. Olen vähän huono juustojen kanssa, enkä oikein pidä emmentalista, paitsi leivonnaisissa. Juustohyllyä tutkittiin hetken aikaa ja valitsimme sitten Valion Ritarin, 10 kuukautta kypsytetyn voimakkaamman makuisen, aromikkaan kermajuuston. Se olikin oivallinen valinta tähän salaattiin. Salaattiinhan käy melkein mikä vain juusto, oman maun mukaan. Yleisimmin kuitenkin käytetään kermajuustoja tai emmental-tyyppisiä juustoja ja oma lukunsa ovat toki homejuustot ja vuohenjuustot.


Ainekset olivat seuraavanlaiset:

1/2 jääsalaattia ja 1/2 tammenlehväsalaattia
1/2 kurkkua
150 g kirsikkatomaatteja
200 g Ritari-juustoa pieninä kuutioina
150 g viinirypäleitä
100 g saksanpähkinöitä ja pekaanipähkinöitä

Laitan tähän vielä linkin yhteen pikkusuolaiseen, johon voi käyttää tuota Ritari-juustoa. Kinuskikissan sivuilta löytyy pikataikinaleivonnaiset nimeltään juustoritarit. Käy kurkkaamassa.

Toivottavasti joulunaika on ollut kaikille rauhaisa ja energiaa antava. Äänestyksen muuten voitti lanttulaatikko - olin yllättynyt, vaikka se oma suosikkini onkin!  Ihanaa, kun ruokaperinne säilyy näin laatikoiden muodossa, kun tuntuu maistuvan!

Pekaanipähkinäpiiraat

Nämä piiraat ovat jotenkin vakiinnuttaneet paikkansa meidän joulukahvipöydässä. Yleensä etsin reseptin joka joulu uudestaan ja joudun soveltamaan, kun sopivaa ohjetta ei löydy ja vanhaa ei ole kirjoitettu ylös. Ilmeisesti piirakat ovat suosittuja etelävaltioissa mutta itse olen alunperin tutustunut vastaaviin Kanadassa. Tänä vuonna kokeilin piirakoita jo joulukuun alussa ja kirjoitin reseptin kerrankin ylös!


Pekaanipähkinäpiiraat

16 pientä piirasta (muffinivuokiin)

Pohjat: 

200 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoja

( tai 1 pkt valmista murotaikinaa)

Täyte:

3 munaa
1/2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 dl siirappia
1/4 tl suolaa
75 g voita sulatettuna
1 rkl vehnäjauhoja
n. 60 g pekaanipähkinöitä rouhittuna/ karkeasti murskattuna

Pinnalle:
pekaanipähkinän puolikkaita (n. 80 g)

Valmista murotaikina. Vatkaa voi ja sokeri. Sekoita joukkoon muna. Lisää jauhoseos. Anna jähmettyä jääkaapissa n. 30 min.
Valmista sillä aikaa täyte. Sekoita munat ja sokerit kulhossa. Lisää suola, sula voi ja pähkinämurska. Pekaanipähkinät ovat pehmeitä ja ne voi murskata vaikka käsin.

Kauli murotaikina reilun puolen sentin paksuikseksi ja ota siitä muotilla (halk. n. 8 cm) ympyröitä. Taikina riittää juuri 16 pohjaan.  Vuoraa muffinivuoka paperisilla vuoilla ja painele taikina vuokiin.
Kaada täyte piirakoihin ja koristele kokonaisilla pähkinöillä.

Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 25 minuuttia (kunnes täyte on hyytynyt).

Samoilla aineksilla voi tehdä myös yhden ison piirakan piirakkavuokaan.

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki - ja sisko!

Joulun viettoon meille saapuu kaksi veljeäni ja toinen siskoistani. Kyselin hieman etukäteen, että mitäs pöydästä pitää ainakin löytyä, jotta joulu tuntuu joululta. Yhteisymmärrys löytyi nopeasti, mutta yksi asia jäi hieman puolitiehen. Maksalaatikkoa toki pitäisi pöydässä olla, mutta veljeni sanoin, ei se oikein tuo oikeaa fiilistä, jos se ei oo ite tehtyä. Voi nyyh.

Minä kovetin itseni ja marssin jo kohti eineshyllyä, mutta viime metreillä minut valtasi niin kovasti tismalleen sama fiilis, että ei se ole sama, jos ei ole itse tehtyä. Ja niinpä kotimatkalla jouluostoksilta toinen veljeni googlasi sopivia maksalaatikon ohjeita ja nyt keittiössä on meneillään maksalaatikon valmistus.

Mieheni riemuitsi, että jouluun on enää tosiaan vain kaksi yötä, mutta minä nautin joulustani jo täysin siemauksin. Parasta joulussa ovat nimenomaan ne edeltävät päivät, kun saa fiilistellä ja valmistella ja odottaa aattoa ja notkuvaa joulupöytää. Itse joulu olisi niin nopesti ohi, jos se kestäisi vain aaton ja joulupäivän.

Tässä välissä haluan toivottaa kaikille jouluvalmistelujen parissa hääriville ihmisille ihanaa ja tunnelmallista joulunodotusta! Maksalaatikkoni vaatii nyt täyden huomioni. Ja siitä pitää tulla hyvää, tai muuten on pyydettävä äitin laatikkoa pukin poron kyydissä!

Ps. Maksalaatikko tai tarkemmin sanoen maksaloora valmistuu ohjeella, joka löytyi kirjasta Perinnemakuja maakunnista. Kirjassa on todellakin perinteikkäitä ohjeita ja paljon mielenkiintoisia ruokia, joista monia en ole koskaan edes syönyt mutta joista monet ovat tuttuja lapsuuden ruokapöydistä.

Mozzarella-rucolapizza

Tänään olin luvannut laittaa kahdelle ihanaiselle äitille vähän purtavaa. Herkuttelimme mozzarella-rucolapizzalla ja piltit tyytyivät soseisiin ja maissinaksuihin.

Ohje on napattu Pirkka-ruokalehtisestä muutamin pienin muutoksin. Kerrottakoon sellainen seikka, että olen tehnyt tätä pizzaa kolme kertaa ja ekalla kerralla tulos oli onnistunein. Toisella kerralla en viitsinyt kohottaa pohjaa riittävästi ja tänään paistoin pizzan liian ylhäällä ja pohja olisi voinut olla rapsakampi.

Ennen varsinaista ohjetta vinkkaan vielä toisesta herkullisesta Pirkan pizzareseptistä, jota kannattaa kokeilla: punasipuli-fetapizzasta. Sopii myös kasvissyöjille.

Pohja:
2 dl vettä
1/3 pkt hiivaa
1/2 tl suolaa
1-2 rkl öljyä
4,5 dl jauhoja


Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut ainekset ja sekoita hyvin. Anna kohota.

Täyte:
2 prk tomaattipyrettä (yht. 140 g)
2-3 rkl vihreää pestoa
ripaus sokeria
150 g mozzarella-emmentalraastetta
200 g mozzarellaa kuutioituna
250 g kirsikka- tai luumutomaatteja
1 ruukku basilikaa
rucolaa

Kauli taikina uunipellin kokoiseksi.
Sekoita keskenään tomaattisose ja pesto sekä sokeri ja levitä pohjalle. Siivuta tomaatit ja levitä puolet niistä pohjalle. Ripottele päälle juustoraaste ja osa basilikasta sekä mozzarellasta. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa, kunnes juusto ruskistuu ja pohja saa väriä (n. 15 min) .
Ripottele paistetun pizzan päälle ensin rucola, sitten mozzarellakuutiot, loput tomaattiviipaleet ja tuore basilika.

Tarpeettomat turhakkeet

Katselin tänään sivustoja, joissa esitelläään keittiön laitteistoa ja varusteita. Ajatukseni harhailivat taas siihen espresso-koneeseen, joka on siivouspuuskassa tungettu kaapinperukoille ja jota on käytettty tänä vuonna vissiinkin tasan kerran. Mitäs sellaista keittiökaappiesi perukoilta löytyy, jota et varsinaisesti tarvitse?

Keittiömaailmaan koneistus ja laitteistus seuraa muodin viitoittamaa tietä. Kaikki on trendikästä hetken mutta myöhemmillä vuosikymmenillä on mahdollista, että sama tuote palaa trendin huipulle. Hyvä esimerkki tästä keittiömaailmassa on yleiskone ja leipäkone. Leipäkone teki ensimmäisen tulemisensa kai joskus 90-luvun alussa ja nyt niitä on ollut taas liikkeellä. Keskustelupalstoja selatessa törmää vain edelleekin hämmästyttävän usein siihen, että leipäkone on todellinen turhake. Onnellisiakin käyttäjiä varmasti löytyy!

Hotdog toaster

Keittiön kestosuosikkeja ovat puiset työvälineet: haarukat, lusikat, kauhat, veitset, nuijat, pulikat ja kaulimet. Lapsuudenkotiini ilmestyi jossain vaiheessa kaksi muovikaulinta, mutta niiden pinta taitaa hipoa täydellisyyttä edelleenkin vähäisen käytön vuoksi. Ja tänä päivänä monikaan ei vapaaehtoisesti kaulisi lempitaikinaansa ftalaatteja niin vaikea kun niitä onkin muuten vältellä.

Listoja keittiön turhakkeista löytyy varmaan jos jonkinlaisia, mutta tässä yksi aamun piristykseksi. Lista on luonnollisesti valtameren tuolta puolen, joten kaikkia laitteita ei valitettavasti Suomesta ehkä löydy.

Snow cone

Popcornikone
Sähkökäyttöinen tölkinavaaja
Jääteekone
Leipäkone
Rasvakeitin
Jäätelökone
Pitsauuni
Hodarinlämmitin
A toaster oven (pöytämalli uunin ja paahtimen risteytyksestä)
Jäähilekone /  A snow cone maker

Lähde: 10 Small Kitchen Appliances You Don't Need

Ps. Astianpesukone sen sijaan jyrää. Sillä voi nimittäin valmistaa tarvittaessa vaikka kalkkunan! Katso lisää.

Karjalanpiirakoita

Se riisipuurohan oli näiden piirakoiden täytteeksi. Käytiin Ellin kanssa ihastelemassa marttojen piirakkatalkoissa viime keskiviikkona ja noukin heiltä sieltä muutamia vinkkejä. Itse kun en todellakaan ole karjalaisia sukujuuria niin piirakan teko on mulle täysin kirjasta opittua.

Mutta takaisin marttoihin. Siellä ei pulikat heilunu vaan apuna oli kaulimet ja pastakone ja sekös minua hämmästytti. Eläkeikäisiltä martoilta olisi voinut odottaa perinteikkään perinteisimpiä metodeja. Ja mitä vielä - yksi martoista ei edes aiemmin ollut tehnyt koko piirakoita! Oppia ikä kaikki.



Marttojen innoittamana kokeilin seuraavia niksejä:
1. Kaulin taikinan noin puolen sentin paksuiseksi ja otin siitä muotilla kakkusia, jotka sitten kaulittiin kuoriki. Tuloksena tasaisemman kokoisia piirakoita.
2. Sekoitin kypsän, jäähtyneen riisipuuron joukkoon raa'an kananmunan estämään kuohumista uunissa ja auttamaan kauniin väripinnan saamista.

Alla piirakoiden ohje. Se on tuollainen pikaohje, jossa on vain kuoritaikinan ja puuron respeti. Riisipuuron keitto-ohjeen voi halutessaan tarkastaa esim. riisipakkauksesta. Karjalanpiirakoiden ohje löytyy esimerkiksi Marttojen  sivuilta.

Karjalanpiirakat (n. 35- 40 kpl)


Kuoritaikina:
3,5 dl vettä
1 tl suolaa
1,5 rkl öljyä
2 dl vehnäjauhoja
n. 4 dl ruisjauhoja

Sekoita ainekset em. järjestyksessä.

Täyte (riisipuuro):
3 dl vettä
3,5 dl puuroriisiä
1,5 litraa maitoa
1 - 1,5 tl suolaa

Multitasking reality

Joo, ei täällä keittiössä kaikki mene aina aivan putkeen, jos kuka niin on erehtynyt luulemaan.

Multitasking tarkoittaa monen asian tekemistä yhtäaikaa. Suomenkielistä selkeää vastinetta sanalle ei ole, mutta Työpisteen sivustolla käytetään termiä monisuorittaminen. Suorittamisella on hieman ikävä kaiku, joten yhtä hyvin sanahirviöksi voisi valita vaikka yhtäaikaispuuhastelun.

Tällainen monisuorittaminen on oikein perisyntini.
Etenkin keittiöhommissa tulee erittäin tehokas olo, jos uuni pöhisee, liedellä porisee, sähkövatkain hurisee ja likaisia astioita lentää kaaressa tiskialtaaseen ja sivupöydille. Sitten, kun joten kuten selviää polttamatta mitään pohjaan tai uuniin, niin on ihan, että vau, vitsi mä oon hyvä! Joskus kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin kokkiohjelmissa. On mahdollista, että tehokkuuden jälkien korjaamiseen menee sitten pitempi aika kuin että olisi vain tehnyt asian kerrallaan.

Tänään meneillään oli pyykkihuolto ja siivous yhtäaikaa riisipuuron keittämisen kanssa. Lopputulos ei liene epäselvä kenellekään. Onni onnettomuudessa on se, että lietemme sammuu, jos jokin kiehuu yli, joten kattilaankin jää aina jotain.

Naisethan aina puhuvat, että heillä on kyky tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ja miesten putkiaivoilla voi toimia vain yhden asian parissa. En usko tähän teoriaan enää nykyään, sillä sekä minä että mieheni juoksemme molemmat päättöminä ympäri taloa, kun sinne sun tänne on jäänyt keskeneräisiä hommia. Varmasti ihmisen mielenterveydelle olisi tärkeämpää keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan.

Nopealla internethaulla selviää, että multitasking ei olekaan välttämättä hyödyllistä vaan se laskee tekemisen tasoa ja tehoa. Tärkeämpää olisi keskittyä kunnolla. Lisää voit lukea esimerkiksi täältä.

Jotenkin on kuitenkin vaikea uskoa, että minun olisi seistävä puurokattilan vieressä lähes tunti ollakseni tehokkaampi ja saadakseni enemmän aikaan. No, enemmän puuroa siitä olisi saattanut tulla, jos se kaikki olisi kattilassa pysynyt! Toisaalta kattilan vieressä seistessä olisi aikaa omille ajatuksille. Mutta sortuisinko tässä nyt taas monisuorittamiseen? Aivan yhtä hyvin omiin ajatuksiin vajoaminen olisi saattanut johtaa puuron kannalta samankaltaisiin tuloksiin.

Aivojen kapasitetti on rajallinen, sen huomaan joka aamu, kun syötän puuroa lapselleni ja yritän itse syödä samaan aikaan. Milloin on vauvan lusikka omassa suussa ja oma lusikka vauvan puurossa ja milloin havahdun siihen, että vauvan suu on ammottanut apposellaan lusikan toivossa jo varmaan useita minuutteja. Ehkä kokeilenkin huomenna yhteen asiaan kerrallaan keskittymistä - yö se saapuu kuitenkin, touhusi sitä tukka putkella tai ei.

Valkosuklaa-appelsiinijuustokakku

Jääkaapissa nököttävästä appelsiinituorejuustosta oli tarkoitus tehdä jotain ja niinpä kehittelin tällaisen tuorejuustokakun.


Pohja:
 2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 rkl sokeria
50 g voita
1 keltuainen
2 rkl vettä

1. Sekoita kuivat aineet ja nypi joukkoon voi.
2. Lisää keltuainen ja vesi ja sekoita taikina sileäksi.
3. Taputtele leivinpaperin päälle irtopohjavuoan pohjalle ja paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.



Appelsiinitäyte:
200 g appelsiinituorejuusto
1 dl vispikermaa vatkattuna
2 dl appelsiinimehua (kondensoidaan 1 dl:ksi)
3 liivatelehteä

4. Pehmitä tuorejuusto ja sekoita joukkoon vatkattu kerma.
5. Keitä appelsiinimehua, kunnes se on tiivistynyt (eli mehua on jäljellä 1 dl). Liota liivatelehdet ja liuota ne kuumaan appelsiinimehuun. Sekoita haalea appelsiinimehu täytteeseen.
6. Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle. Anna jähmettyä 15 minuuttia ennen toisen täytteen lisäämistä.

Valkosuklaatäyte:
250 g rahkaa
1 dl vispikermaa vatkattuna
130 g valkosuklaata sulatettuna
2 liivatelehteä
1 rkl vettä

7. Liota liivatelehdet ja liuota ne kiehautettuun vesitilkkaan.
8. Sekoita rahkan joukkoon vatkattu kerma ja sulatettu suklaa. Lisää joukkoon liivateseos.
9. Kaada täyte varovasti appelsiinitäytteen päälle ja tasoita. Anna jähmettyä ennen kiilteen lisäämistä.

Kiille:
2,5 dl appelsiinimehua
3 liivatelehteä

10.  Kuumenna appelsiinimehu ja sekoita joukkoon liotetut liivatelehdet. Anna seoksen jäähtyä haaleaksi ja kaada täytteen päälle.

11. Anna kakun jähmettyä seuraavaan päivään.

Yritin saada kerroksiin näkyvän värieron, mutta ero jäi aika pieneksi, enkä halua elintarvikevärejä varta vasten käyttää.
Koristelin kakun appelsiinin viipaleilla ja valkosuklaalastuilla, jotka tein samalla, kun sulatin valkosuklaan täytettä varten.

Kaikki syöjät pitivät kakusta, huomenna kyselen lisää mielipiteitä!

Pikkupitsat kaapinantimista

Aamulla mietin, että mitä sitä vieraille pyöräyttäisi kahvipöytään. Pikkupitsoihin löytyy lähes aina ainekset kaapista, joten päädyin niihin. Tällä kertaa täytteenä on tonnikalaa ja mausteeksi sipaistu pestoa.

Pikkupitsat (10 kpl noin kämmenenkokoisia pitsoja)

2 dl vettä
2 tl kuivahiivaa tai 1/3 pkt tuorehiivaa
1 rkl öljyä
1/2 tl suolaa
sopivasti vehnäjauhoja tai durum-vehnäjauhoja (n. 5 dl)

4 rkl tomaattipyrettä
1 rkl vihreää pestoa
1 prk tonnikalaa paloina öljyssä
150 g mozzarella-emmentalraastetta tai muuta vastaavaa
muutama oliivi

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää öljy ja suola. Vaivaa taikinaan jauhoja, kunnes se on sitkoista ja sopivan pehmeää. Kohota.

Muotoile yhteensä 10 pientä pohjaa kahdelle pellille. Sekoita tomaattipyre ja pesto ja levitä pohjille. Lisää tonnikala ja juusto ja koristele oliiveilla.

Paista 225 asteessa uunin keskitasolla, kunnes juusto ruskistuu (n. 10 min).

Kuka tykkää kotoilusta?

Ai että mikä trendi-sana tuosta kotoilusta onkaan nopeasti tullut! Omaan korvaani sana kuulostaa hieman tehdyltä, mutta tunnetasolla sydämeni kyllä tietää, mistä puhutaan.

Kotoilen urakalla juuri keittiössä: katselen ulos ikkunasta, juon kahvia seisaaltaan, selaan innoissani uusimpien naistenlehtien ruokaosastoja, teen kauppalistaa, laittelen ruokaa, jynssään kaapinovia, metsästän murusia lattialta, katselen telkkua ja selaan keittokirjoja, pyyhin kaatuneita maitoja ja mehuja ja katselen huolestuneena jääkaappiin kertynyttä purkkikokoelmaa..

Ennen tätä kutsuttiin taloudenhoidoksi ja kotitöiksi, mutta joku ihanainen keksi muuttaa sen "kotoiluksi". Ja mikä mahtavinta, jokainen saa sisällyttää sanaan melkein mitä tahansa kotona tapahtuvaa - jopa oleskelun sohvalla saa kuulostamaan aktiiviselta puuhastelulta. Tämä sana on siis nykyihmisen oikeutus laiskottelullekin! Kotoilu on paluuta menneeseen, julistaa Pohjalainen ja oikeassa on! Pohjalaisen teema-artikkeli

Homing eli kotoilu on trendikästä ja mikäs sen paremmin sopii meille suomalaisille. Omaan mökkiin, verhotkin alas, ettei lämpö karkaa ja siellä sitten tuhistaan yhdessä neljän seinän sisällä. Ei vaan - ihanaa, että kodin ja kotitöiden arvo on vihdoin kohdillaan. Puuhastelu kotona on myös ympäristöystävällistä.

Kotoilu on saanut paljon palstatilaa naistenlehdissä ja on sillä oman bloginsakin. Tämän kirjoittajan kotoilu on lähinnä kodin laittamista ja sisustamista ja kyläilyä. Kotoilua-blogiin 


Ihanaa viikonloppua kaikille kotoilun merkeissä!

Purjo-perunasosekeitto

Herkullista ja edullista perusruokaa kylmiin talvipäiviin. Tätä meillä syötiin tänään lounaaksi.

4:lle (n. 1 l  valmista keittoa)

1 rkl öljyä
1 valkosipulin kynsi murskattuna
200 g silputtua purjoa ( keskikokoinen purjo)
600 g perunaa pilkottuna
5 dl vettä
1 tl suolaa
1 tl timjamia
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl kirveliä
1- 1 1/2 dl kuohukermaa


1. Kuullota öljyssä valkosipuli, purjo ja perunat. Mausta.
2. Lisää vesi ja anna kiehua kypsäksi n. 15-20 minuuttia.
3. Soseuta ja lisää kerma. Kiehauta. Tarkista maku.

Päivän lisäaineet

Seurasin eilen syömiäni lisäaineita. En siis vältellyt mitään ruokia vaan söin mielitekojeni mukaisesti. Söin kotona ja kyläilyreissulla. Tässä eriteltynä ne tuotteet, jotka sisälsivät lisäaineita:

TORTTUTAIKINA
-emulgointiaineet E471 Rasvahappojen mono- ja diglyseridit, E472c Rasvahappojen mono- ja diglyseridien sitruunahappoesterit,
-happamuudensäätöaine E330 sitruunahappo,
-väriaine E160 betakaroteeni

METSÄSIENIKEITTO

- stabilointiaineet E451 Pentanatriumtrifosfaatti, E452 Kaliumpolyfosfaatti

YRTTIVOIPATONKI
- emulgointiaine E 472e Rasvahappojen mono- ja diglyseridien mono- ja diasetyyliviinihappoesterit
-happamuudensäätöaine E 330 sitruunahappo

SUKLAAKONVEHTI JA MARMELADI
-emulgointiaineet E492 soijalesitiini
-hyytelöimisaine E440 pektiini
-happamuudensäätöaineet E330 sitruunahappo, E331 mononatriumsitraatti, E337 Natriumkaliumtartraatti
-säilöntäaine E202 kaliumsorbaatti (epäillään aiheuttavan yliherkkyysoireita)

KOTONA LEIVOTTU SÄMPYLÄ
-jauhonparanne E300 askorbiinihappo

A-LUOKAN NAKKI
-stabilointiaineet E 450 Dinatriumdifosfaatti (leivinjauheenkin ainesosa), E 452 natriumpolyfosfaatti
-hapettumisenestoaine E 316 natriumerytorbaatti
-säilöntäaine E 250 natriumnitriitti (voi haitata hapen kuljetusta veressä, mahdollinen yhteys syöpään)

JUUSTO
-happamuudensäätöaine E509 kalsiumkloridi

VALMIS TOMAATTIPOHJAINEN KASTIKE
- muunneltu maissitärkkelys E1422 eli asetyloitu ditärkkelysadipaatti
- happamuudensäätöaine E300 askorbiinihappo

Kaikkia lisäaineita ei voida yksiselitteisesti tuomita, sillä osa niistä on aivan tavanomaisia aineita, joita muutoinkin käytämme ruoanlaitossa. Omassa listassani näkisin harmittomiksi esimerkiksi askorbiinihapon, sitruunahapon, soijalesitiinin ja pektiinin. Sen sijaan epäilyttävien listalle voisi laittaa ainakin säilöntäaineena käytetyt kaliumsorbaatin ja natriumnitriitin.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka tuotteita vertailtaessa ja valittaessa laskevat e-koodien määriä.On kuitenkin otettava huomioon kaksi seikkaa: 

1.  Valmistajat merkitsevät vain osan lisäaineista e-koodina: loput on mainittu kemiallisin nimin.

2. Osa lisäaineista on turvallisempia kuin toiset.

Ruokaan ja lisäaineisiin liittyvistä asioista voi lueskellä esimerkiksi Kemikaalikimara-blogissa. E-hutunkeittoa Kemikaalikimarassa

Helppoja keinoja vähentää hieman lisäainekuormaa:

1. Marinoi ja mausta itse. Vältä myös maustesekoituksia.
2. Osta karkkeja harkiten: usein salmiakeissa on käytetty vai yhtä lisäainetta E153 eli lääkehiiltä, joka sekin on varmasti tuttu ja turvallinen tuote.
3. Aito sokeri ja rasva (öljy, voi) ovat parempia vaihtoehtoja kuin makeutetut tuotteet ja teolliset margariinit.
4. Juo vettä mehujen ja limsojen sijaan.
5. Leivo itse. Kaupan keksit saattavat sisältää monenlaista.
6. Karsi makkaroiden ja leikkeleiden syöntiä.


Bon appétit!

Kohupaljastus kohukirjasta ”Aitoa ruokaa”

Kohupaljastus kohukirjasta ”Aitoa ruokaa”

Paahtopaistia

Valmistin paahtopaistia tuossa jokin aika sitten. Ruoanlaittoni alkaa monesti ohjeita selailemalla ja sitten kokoan niistä itselle sopivan vaihtoehdon.

Seuraavilla ohjeilla sain paahtopaistista kerrassaan makoisaa
enkä tietenkään malttanut olla maistelematta jo ennen ruokaa. Sama koskee joulukinkkua, siitä on pakko siipaista maistiaisia vielä kun se on liian kuumaa...

Paahtopaistin haluttu sisälämpötila vaihtelee 55-65 asteeseen. Itse päädyin 58 asteeseen ja liha oli keskeltä punertavaa ja ihanan mehukasta. Tämän paistin salaisuus on vasta kypsennyksen jälkeen laitettu suola ja hidas vetäytyminen paperikääreessä.

Paahtopaisti 4:lle

700 g paahtopaistia
1/2 tl mustapippuria

Nosta liha huoneenlämpöön 1-2 tunniksi enne paistoa. Kuivaa lihan pinta ja ruskista pinta joka puolelta nopeasti kuumalla pannulla. Aseta liha vuokaan ja paina paistolämpömittari paikoilleen keskelle lihan paksuinta kohtaa.

Paista 100 asteessa noin 1,5 tuntia eli kunnes lihan sisälämpötila on 58 astetta.

1/2- 1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

Hiero uunista otetun paistin pintaan suola ja pippuri. Kääri paisti leivinpaperiin ja edelleen muutamaan sanomalehden sivuun lehti kerrallaan. Peitä vielä liinalla ja anna vetäytyä tunti pari. Leikkaa ohuiksi siivuiksi.

Luomuruokaa purkista

Täytyy vielä ennen nukkumaanmenoa kommentoida yhtä asiaa, josta olen iloinnut kovasti viime viikkoina.Vauvanruokapurkeista löytyy mukavasti luomuvaihtoehtoja. Semperiltä ilmestyi juuri uutuuksiakin ja neitonen pääsi maistamaan luomuturskaa.
Itse siis käytämme jonkin verran luomua, lähinnä viljojen ja joidenkin kasvisten kohdalla, mutta mieluusti silti tarjoan vauvalle (toivottavasti) turvallisempaa ruokaa. Useinhan luomuruoan väitetään jo allergisoivankin vähemmän.

Totta kai jokainen näppärä kotiäiti valmistaa itse lapsensa ruoat ja pakastaa niitä sopiviin pikkueriin. Myöhemmin, kun vauva kasvaa, voikin jo antaa sopivin osin muulle perheelle valmistettua ruokaa. Mutta silti: nämä luomutölkkeröiset ovat olleet päivieni helpottajia monen monta kertaa. Meinasin alkaa perustella, mutta mitäs minä sitä teille perustelemaan.


En koe tippaakaan huonoa omaatuntoa siitä, että syötän lapselleni luomuruokaa, joka on tuotettu niinkin lähellä kuin Ruotsissa ja maistuu omassakin suussa ihan hyvälle. Meidän pienen suosikki taitaa olla luomulasagne.

HiPP luomu- tuotteet puolestaan on valmistettu pääosin Saksassa ja Itävallassa. Sympatiaa herättää HiPP:n sivuilta löytyvä kertomus lastenruokaidean isästä, Josephista, joka kehitteli lastenruokaideaa jo reilut sata vuotta sitten. HiPP-ruoilla onkin takanaan jo 50 vuotta luonnonmukaista maanviljelyä.

Holle-yhtiöllä on tarjolla monenlaisia luomutuotteita, erityisesti hdelmä- ja marjasoiseita, joita ei markettien hyllyiltä vielä niin paljon löydy. Hollen tuotteita saa nettikaupasta, muusta vähittäismyynnistä minulla ei ole tietoa.

Erityisesti kiitän näitä purkitettuja luomuvaihtoehtoja sen vuoksi, että lähimmässä kaupassa luomutuotteet rajoittuvat perunaan ja porkkanaan eivätkä ne yksin muodosta kovin monipuolista ruokavaliota. Purkit täydentävät mukavasti aterioita. Moitetta tulee lasipurkkivuoresta, mutta harvassa ovat ne tuotteet yleensäkin, joita ei ole mihinkään pakattu.

Salaiset piparireseptit

Valmiit piparit jouluvieraita odottamassa.

En ole varsinaisesti piparien ystävä, en etenkään kaupan valmistaikinoista valmistettujen. Valmistaikinatkin vilisevät lisäaineita, joten miksipä ei nauttisi joulun tunnelmasta ja tekisi taikinaa itse. Omatekoiset piparkakut maistuvat minullekin!

Piparitaikinan teko kaikessa rauhassa on rentouttavaa puuhaa. Täydellinen piparitaikina on monen leipurin ylpeänä kannettu salaisuus ja resepti annetaan vain harvoille ja valituille. Minua onnisti, sillä koemaistoin ystäväni valmistamia,  herkullisia joulupipareita ja sain reseptin, jota tosin muokkasin välittömästi sokerilaatujen ja mausteiden suhteen.

Tässä ohje:

Piparkakut

250 g oikeaa voita
2 1/4 dl fariinisokeria
1 muna
3/4 dl tummaa siirappia
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
noin 2 tl kardemummaa
1 1/2 tl soodaa
6 dl vehnäjauhoja

Sekoita kattilassa siirappi ja mausteet ja kiehauta.
Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja fariinisokeri vaahdoksi.
Lisää muna ja hieman jäähtynyt siirappiseos voimakkaasti vatkaten (sähkövatkain).
Lisää lopuksi jauho-soodaseos.
Anna taikinan jähmettyä seuraavaan päivään jääkaapissa tai muussa viileässä tilassa.


200 astetta n. 5-8 min piparien koosta riippuen.