maanantai 31. tammikuuta 2011

Broileria ja pinaattirisottoa



Pakkasessa oli pinaattia, joten tein risottoa broilerin seuralaiseksi. Tuoreesta pinaatista voisi tulla maukkaampi mutta näinkin on maistuvaa. Jos haluaa säilyttää pinaatin värin hyvänä, ei kannata lisätä sitä heti alussa. Itse lisäsin ja noin kymmenen minuutin kuluttua väri alkoi muuttu kirkkaan vihreästä sameaksi tummanvihreäksi. Muistuikin mieleeni erään ystäväni hauska kokeilu pinaattirisoton suhteen. Oppikokemus taisi olla, että liian montaa raaka-ainetta ei kannata korvata vastaavalla tuotteella tai jättää pois...

Risoton tärkeimmät elementit ovat risottoriisi, voi, valkoviini ja parmesan (pecorino). Näistä raaka-aineista kannattaa luopua vain pakon edessä. Tänään mulla oli kyllä vuorossa valkoviini. Ajattelin, että edes pienen osan siitä voi korvata muulla hapokkuudella, esim. sitruunamehulla. Parmesanin sijaan käytin pecorino romanoa. Se tarttui juustohyllyllä käteeni, koska nimi oli jostain tuttu ja päätin ostaa kokeeksi. Se on parmesaanin tyyppinen lampaanmaitojuusto ja sitä voi käyttää samoin kuin parmesaaniakin mm. pastaan, risottoon ja salaatteihin.

Tein kastikkeen hyödyntäen pannulle jääneen tilkan paistonestettä. Lisäsin siihen voita, sitruunamehua, vettä ja hieman juustoraastetta. Tämä oli vähän kuin sitruunavoikastike, johon lisäsin vielä juustoa. Ohje on hieman summittainen, kun nakkelin vaan kattilaan ainekset. Kirpakka kastike oli omiaan broilerin kanssa.


Pinaattirisotto 4:lle lisäkkeeksi

1 rkl öljyä
1 rkl voita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
150 g pakastepinaattia tai 500 g tuoretta pinaattia
vajaa 3 dl risottoriisiä
9 dl kiehuvaa vettä (tai kanalientä - älä lisää suolaa)
½ tl suolaa
1 rkl sitruunamehua
1 dl raastettua pecorinoa tai parmesaania
1 tl sitruunan raastettua kuorta
1 rkl voita


1. Kuullota sipuli ja valkosipuli pannulla öljyn ja voin seoksessa. Lisää riisit ja jatka kuullottamista. Lisää pinaatti nyt tai myöhemmin, jos haluat säilyttää värin paremmin.
2. Lisää suola ja kiehuvaa vettä risottopannulle vähän kerrallaan ja hämennä hiljalleen kiehuvaa risottoa jatkuvasti. Näin siihen tulee kermainen koostumus. Aina, kun aiempi neste on imeytynyt riisiin, lisää tilkka vettä. Jos et lisännyt pinaattia heti aluksi, lisää s pannulle, kun olet kypsentänyt risottoa noin 15 minuuttia.
3. Jatka veden lisäämistä, kunnes ristotto on juuri ja juuri kypsää. Tähän menee noin 20 - 25 minuuttia. Hyvä risotto on melko löysää, puuromaista. Älä ylikypsennä risottoa.
4. Kun risotto on valmis, nosta se pois liedeltä ja sekoita joukkoon sitruunan kuori, vastaraastettu pecorino ja voi. Tarjoile heti.


Broilerin filepihvit pannulla

filepihvejä
voita
suolaa
mustapippuria

 
1. Ota pihvit huoneenlämpöön puoli tuntia ennen paistamista.
2. Kuumenna pannu ja lisää voi. Paista korkeintaan kaksi pihviä yhtäaikaa. Ohuempia pihvejä paistetaan noin pari minuuttia per puoli, pksumpia 5-7 minuuttia per puoli.
3. Nosta valmiit pihvit pannulta ja mausta suolalla ja pippurilla.


Juustoinen sitruunavoikastike
2 - 3 rkl voita
1 rkl sitruunamehua
0,5 dl vettä
0,5 dl juustoraastetta

1. Yhdistä kaikki ainekset ja kuumenna kattilassa, kunnes juusto sulaa ja kastike sakeutuu hieman.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Pähkinänrouskuttajalle kakkua


Tähän kakkuun voi kätkeä kaapin perukoilta pähkinöiden ja kuivattujen hedelmien jämät, jopa siemeniä ja keksinmuruja. Suklaakin sopisi paremmin kuin hyvin. Fariinisokerin tilalle käy tavallinen sokeri ja nesteenä voi käyttää mitä vain makunsa mukaan, vaikka konjakkia! Tämä kakku on oma versioni Kotivinkin hedelmä-pähkinäkakusta. Kakku on kuin kauniimpi versio myslipatukoista, oivallinen vaikka eväsretkelle ja säilyy hyvin parikin viikkoa.

Ja muuten, keittiön palovaroitin ainakin toimii. Nostalgisissa fiiliksissä päätin käyttää kakkuun mummoltani saamaani vanhaa kakkuvuokaa. Se on ihana suorareunainen irtopohjavuoka, johon on myös kakkurengas ja mitä ilmeisemmin se hieman valskaa, sillä tuloksena oli mojova rasvankäry ja palohälyttimen pirinä... 

Hedelmäinen pähkinäkakku

600 g pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, rusinoita ja kaikenlaista
1,5 dl fariinisokeria
3/4 tl suolaa
2 dl vehnäjauhoja
(1 tl leivinjauhetta)
3 kananmunaa
1 rkl sitruunamehua
2 rkl appelsiinimehua

1. Rouhi pähkinöitä ja hedelmiä pienemmiksi paloiksi.
2. Sekoita pähkinöiden joukkoon kuivat aineet.
3. Vispaa munia hetken aikaa ja lisää joukkoon sitruuna- ja appelsiinimehu. Kaada seos pähkinäjauhoseokseen ja sekoita huolellisesti.
4. Kaada voideltuun ja leivitettyyn (mantelirouhetta, mantelijauhetta, seesaminsiemeniä, keksirouhetta tms.) kakkuvuokaan. 1 - 1½ litran leipävuoka olisi hyvä, itse käytin rengasvuokaa.
5. Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 50 minuuttia.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Broileri-paprikapasta

Alennusmyynneistä tarttui mukaan muutama uusi ruokakirja. Yksi käsitteli pastoja. Kyläpaikassa Jarkko sai luvan valita kirjasta päivän pastan ja hänen valintansa osui tähän ko. pastaan. Resepti on kokenut muutamia muutoksia kirjan alkuperäisestä. Siinä oli valkoista pastaa, paprikoita paistettiin hetki uunissa ja mausteeksi tuli kirveliä sekä cayennepippuria. Valmistustapaa hieman yksinkertaistettiin, tuntuu energianhaaskaukselta lämmittää uuni kahta paprikaa varten. Kirvelin sijaan laitettiin persiljaa ja cayennepippuri skipattiin kokonaan. Paprikan ystävä voisi laittaa ruokaan kolmannenkin paprikan. Broileri paistetaan nopeasti kypsäksi ja lisätään ruokaan lopuksi. Tulkitsin sen niin, että tällä tavalla broileri pysyy mehevämpänä.

Alkuperäinen ohje löytyy kirjasta Pasta: Helppoja ja hienostuneita ruokia italialaisittain. Kirjasta löytyy klassikkoja, pastaa lihalla, kalalla ja kasviksilla, pastaa uunista ja pastasalaatteja. Jokaisessa ohjeessa on ilmoitettu kalorimäärä ja ravintosisältö pääpiirteittäin. Mukava lisä! Kokeilulistalle menee useampi kasvispasta ja cannelonit puutarhurin tapaan. Pastakin tehdään osassa ohjeista itse. Pidin tätä hintansa väärtinä ale-löytönä!


Broileri-paprikapasta (4 ann.)

400 g pinaattituorepastaa

1 punainen paprika
1 vihreä paprika
400 g filesuikaleita tai rintafileetä paloina
2 rkl öljyä
1 rkl voita
1 valkosipluinkynsi
1 tl provencen yrttimaustetta
1,5 dl vettä (tai kanalientä)
suolaa
parmesaania raastettuna

1. Suikaloi fileet 1 cm paksuisiksi viipaleiksi. Paista pannulla öljyssä muutama minuutti. Siirrä lautaselle odottamaan.
2. Pilko paprikat pieneksi. Kuullota öljyssä ja voissa pannulla. Lisää murskattu valkosipulinkynsi ja mausteet.
3. Lisää liemi ja keittele muutama minuutti.
4. Keitä tuorepasta ja valuta keitinvesi pois. Sekoita joukkoon broileri, kastike ja puolet vastaraastetusta parmesanista.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Palautetta palautteesta

Olen usein kuuliainen palautteenantaja, kun sitä pyydetään. Sen sijaan pyytämättä jätin ennen harvemmin palautetta. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että erityisesti positiivinen palaute on energisoivaa ja tekee maailmasta aina hitusen paremman paikan. Ja sain siitä todisteen!

Annoin yhdelle pienehkölle leipomolle palautetta sähköpostitse heidän tuotteistaan. Olin aivan myyty yhden heidän leipänsä edessä ja palautteeni oli yksinkertaisesti melko ylistävää. Tuntui mukavalta sanoa jotain kivaa ja ajattelin sen lämmittävän heidänkin mieltään.

Toissapäivänä postilaatikkoon rapsahti kirje ko. leipomolta. Siinä muutamalla rivillä kiiteltiin palautteesta ja toivoteltiin hyvää alkanutta kevättä ja oheistuotteena minulle oli postitettu leivän nimeä kantava pipo. Ilahduin kovasti, sillä palautteeni oli selvästi ollut merkityksellistä ja sen lisäksi heistä tuntui hyvältä ajatukselta laittaa vielä hyvä kiertämään ja ilahduttaa myös minua! Kiitos!

Kaikille hyvää viikonloppua!
Kuva: Wikipedia

torstai 27. tammikuuta 2011

Yllätin itsenikin! Falafeleja ja kebabkastiketta

Joskus aikaa sitten ostin kikherneitä ja nyt vihdoin sain kerättyä tarpeeksi innostusta tehdä niistä jotain. Falafelit ovat herneistä tehtyjä pyöryköitä, joita maustaa persilja ja valkosipuli. Kyseessä on maistuva vegaaniruoka, jota voi tarjota erilaisten kastikkeiden kera tai vaikkapa pitaleivän välissä.

Jouduin tekemään jonkin verran taustatutkimusta reseptiin. Koulukuntia on kaksi: liotetut herneet joko keitetään tai ei keitetä. Luin jostain vinkin, että jos herneitä ei keitä, pyöryköistä ei tule kuivia. En siis keittänyt.

Yksi ennalta kauhistelemani haaste oli friteeraus. Myöhemmin voi sitten tehdä versioita ihan uunissakin. Tällä kertaa minulla oli aloittelevan kokin tuuria, pyörykät onnistuivat hyvin ja eivät olleet liian kuivia. Friteerasin pullerot ihan vain pienessä kattilassa, johon lorautin pari desiä öljyä. Apuna paistamisessa käytin digitaalista paistolömpömittaria. Aluksi öljy ei pysynyt tarpeeksi kuumana, koska paistoin liian montaa pyörykkää yhtä aikaa.  Pienessä kattilassa optimi oli neljä pyörykkää kerralla.

Lisäksi tein kebab-kastiketta, josta tuli tosi makoisaa ja lähelle sen makuista, mitä on tottunut syömään. Makuhermoni alkoivat kyllä kiivaasti vaatia kebab-lihaa, mutta falafelitkin kyllä maistuivat riisin ja kermaviilin kera. Aika outoa oli kuitenkin syödä tätä lounaaksi, tämä assosioituu helposti roskaruokaan, vaikka kotitekoisena se ei mielestäni sitä ole.

Kerralla molemmissa on aika paljon hommaa. Itse tein falafelit eilen ja tänä aamuna keittelin sitten kastikkeen.

Falafelit (30 pyörykkää)

3 dl kuivattuja kikherneitä
2 - 3 sipulia
2 valkosipulin kynttä
1/4 dl vettä
1/4 dl puristettua sitruunanmehua
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
nippu tuoretta persiljaa
½ tl juustokuminaa

1.Liota herneitä vedessä ainakin 12 tuntia.
2. Kuori sipulit ja pilko ne pienemmiksi.
3. Hienonna kaikki ainekset monitoimikoneessa tai esim. sauvasekoittimella. Taikina saa jäädä karkeutta, mutta tarkista, että se on tarpeeksi hienoa, jotta siitä saa pyöritettyä palloja ja ne pysyvät kasassa.
4. Pyöritä taikinasta kylmässä vedessä kostutetuin käsin palloja ja anna niiden levätä noin puoli tuntia ennen friteeraamista.
5. Kuumenna öljy 165 - 180 asteiseksi ja paista pyöryköitä öljyssä muutamia minutteja kunnes ne ovat kullanruskeita. Nosta valmiit falafelit lautaselle, jonka päällä on talouspaperia.

Kebab-kastike

3 rkl öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tl chilimaustetta
2 tl paprikaa

500g tomaattimurskaa
½ appelsiinin mehu
1 - 2 tl sokeria
½ tl suolaa (tai oman maun mukaan)
muutama vihreä pepperonipaprika
1 rkl sinappia
mustapippuria myllystä
1,5 rkl balsamiviinietikkaa

1. Kuullota öljyssä sipuli ja valkosipuli. Lisää chilimauste ja paprikajauhe ja kuullota niitä pieni hetki.
2. Lisää tomaattimurska, kaikki loput mausteet, pilkotut pepperonit ja puristettu appelsiinimehu sekä viinietikka. Keittele noin 20 minuuttia.
3. Soseuta sauvasekoittimella sileäksi. Tarkista suola ja makeus.
4. Tarjoa falafelien tai kebabin kera. Lisänä voi tarjoilla kermaviiliä sellaisenaan tai tuoreella valkosipulilla höystettynä.


keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Pinaattiletut


Milloinkohan lie olen viimeksi tehnyt pinaattilettuja? Siitä on aikaa. Töissä on syöty niitä eineslettuja, mutta koostumus on paljon ihanampi omatekoisissa ja ne ihan maistuu pinaatille! Nyt laitettiin sekaan myös grahamjauhoja, jotta saataisiin taikinaan hieman enemmän kuituja.

Nyt kokeiltiin uutta päällystettä letuille, nimittäin maustettua ranskankermaa ja kananmunatäytettä. Aikaisemmin olen syönyt pinaattilettuja myös munavoin kanssa, mutta en tainnut oikein innostua. Tuon sitruunankuorella maustetun ranskankerman ohjeen bongasin New York Timesin sivuilta, jossa joku toimittaja oli tutustunut pinaattilettuihin tämän sitruunakerman kera Ruotsissa.

Sitruunamaustettu ranskankerma oli minusta yllättävän hauska yhdistelmä lettujen kanssa ja siihen kävi lisäksi mukavasti makeahko hillo. Kananmunatäyte ei oikein lähtenyt, niin kivalta  kuin se ajatus kananmunan yhdistämisestä pinaattilettuihin tuntuukin. Kananmunakastike taitaa olla ainoa kananmunavaihtoehto, josta pidän. Sitruunatäyte voisi siirtyä tavallistenkin lettujen kaveriksi.

Pinaattiletut

5 dl kevytmaitoa
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
150 g pakastepinaattia
½ tl suolaa
(öljyä)

1. Vispaa kananmunien rakenne rikki ja lisää sekaan maito.
2. Lisää suola ja jauhot sekä sulatettu pinaatti. Sekoita tasaiseksi ja anna turvota ½ tuntia.
3. Paista pannulla voissa tai öljyssä lettusiksi.

Tarjoiluun puolukkahilloa, kananmunatahnaa tai esim. tillillä tai sitruunalla maustettua ranskankermaa.

Sitruunakerma

½ prk ranskankermaa
 ½ - 1 sitruunan kuori

Raasta huolellisesti pestyn sitruunan kuori ja sekoita se ranskankerman joukkoon. Lisäksi hilloa.


Kananmunatahna


½ prk ranskankermaa
2 kananmunaa
suolaa


Hienonna kananmuna ja sekoita suolan kanssa ranskankerman sekaan.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Leipäjuustosalaattia ja vinegrette

Meillä oli tänään hieman kiire ja lumitöistä edelleen puolet on tekemättä. Niinpä ruoanlaitto jäi välistä ja päivällis-iltapalaksi tein leipäjuustosalaatin kaupasta palattuamme. Eiköhän sillä pärjää seuraavaan päivään. Leipäjuusto on kivaa vaihtelua fetalle ja mozzarellalle. Koska salaattiin tulee mandariinia, niin halusin seuraksi jotain makeahkoa vinegretteä ja niinpä puristin siihen mandariinin mehua. Harmi, ettei nykyinen oliiviöljyni ole ihan parhaimman makuista, pitää käydä hakemassa jotain muuta merkkiä.

Kuinkahan tuo vinegrette nyt pitäisi kirjoittaa, kun on kaksi vaihtoehtoa: vinaigrette ja vinegrette. Suomalaista kieliasua suosien varmaan tuo iisimpi versio olisi suotava.Ruokaisampaan salaattiin voi laitttaa juustoa tuon 100 g per ruokailija, mutta lisäkesalaattiin riittää vähempikin. Vinegrette oli mukavan makeaa, mutta ehkä ensi kerralla voisi lisätä hapokkuutta vielä sitruunanmehulla.

Oli pakko kuvata postauksen loppuun myös kevään - hmm, kevään?- ensimmäiset tulppaanit meidän kotona. Kuva hieman tärähti, mutta se ei pilaa niiden tuomaa auringonpaistetta kaiken sen lastenvaunujen kanssa lumihangessa  rämpimisen jälkeen! Se vei kyllä voimat, kiitos vain Jonnalle, joka rämpi kanssani takaisin päin. Muuten olisin saattanut istahtaa penkalle odottamaan kevättä toden teolla. No, nyt on salaatit popsittu ja rauha maassa ja ihana käpertyä sohvalle katsomaan illan sisustusohjelmaa!
 
Leipäjuustosalaatti


salaattia
kurkkua
viinirypäleitä
mandariininlohkoja (tuoreita tai purkista)
100 g leipäjuustoa/ ruokailija

Mandariinivinegrette

1 mandariinin puristettu mehu
1 tl balsamicoviinietikkaa
2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa ja sokeria
mustapippuria

Sekoita ainekset ja ravista kastikkeeksi esim. tyhjässä lasitölkissä. Suolaa ja sokeria oman maun mukaan, hapokkuttakin voi säätää viinietikan määrällä.


maanantai 24. tammikuuta 2011

Lihapullat ja lohkoperunat

Tyypillinen uunidinneri meidän perheessä. Ehkä jo mainitsin aiemmin, että en viitsi kuumentaa uunia jonkin yhden jutun takia, joten sitten yleensä teen ruoan ja jonkun lisäkkeen tai leivonnaisen samalla kertaa. Tämä on yksi hyvistä yhdistelmistä, jossa koko ruoan voi tehdä vaivattomasti uunissa. Ja tämä on sellainen kivan helppo ruoka, joka onnistuu meidän perheen molemmilta aikuisilta. Kohta meillä vaihtuu nimittäin osat ja Ellipellisen iskä jää kotiin, joten ruoanlaittotaitoja kaivataan. Nämä kuvissa näkyvät ruoat onkin itse asiassa valmistanut siis mieheni ja minä olin ihan vaan statistina vieressä. Emme laittaneet perunoihin lainkaan suolaa, koska ne tulivat myös perheen pienimmän naposteltaviksi ja lihapullat ovat ihan riittävän suolaisia, kun ne tekee tuolla sipulikeittoreseptillä.

Tee perunat ensin ja laita ne uuniin 15-20 minuuttia ennen lihapullia, niin ne ovat sitten samaan aikaan valmiit.

Vene- eli lohkoperunat

8 perunaa
1 rkl öljyä
½ tl paprikajauhetta
1 tl provencen yrttimaustetta

(suolaa maun mukaan)

1. Pese perunat. Lohko perunat kuorineen 6-8 osaan.
2. Kaada lohkot kulhoon ja sekoita öljyn ja mausteiden kanssa.
3. Kaada tai asettele perunat laakeaan uunivuokaan. Paista n. 30 minuuttia 225 asteessa.

Lihapullat

500 g nauta-sikajauhelihaa
1 prk kermaviiliä
1 reilu siivu vaaleaa leipää
1 kananmuna
1 pss sipulikeittoaineksia
mustapippuria
valkosipulia/ valkosipulijauhetta

1.Nosta ainekset huoneenlämpöön ½-1 h ennen valmistusta.
2. Sekoita kaikki ainekset keskenään.
3. Muotoile lihapulliksi.
4. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Lähimarket?

Pettymyksekseni tarjoukset eivät useinkaan koske niitä elintarvikkeita, joita ostan. Eihän siinä mitään vahinkoa synny, mutta miksi tarjouksessa ovat niin usein ne samat tuotteet. Kun katsoo viikonlopun ruokamainontaa, niin keskeisessä roolissa ovat usein erinäiset herkut. Kun tarjouslehtisen tarjoukset koskevat lähinnä lihaa, makkaraa, eineksiä, sipsejä ja karkkeja, on helppo huomata, miten kaupan mainonta toimii.

Peruselintarvikkeet ostetaan siitä huolimatta, ovatko ne tarjouksessa vai ei. Lisätuloa kauppa hankkii nimenomaan herkuilla, jotka eivät ole kenellekään pakollisia, mutta ovat helposti mielitekojen kohteena. Monien markettien kassoja kohti on suunnistettava karkkihyllyn välistä ja viimeisellä käytävällä on erinäisiä tarjouskoreja, josta vielä voi napata pari keksipakettia tai suklaapatukkaa. On ärsyttävää huomata, että on pakotettu kulkemaan tiettyä reittiä siinä toivossa, että sortuisi vielä johonkin ostokseen. Oikein tai ei, mutta epäilyttävää ainakin. Kauppahan on täynnä näitä metkuja, karkkihylly ei suinkaan ole ainoa jippo.

On nykypäivän tiedostavien kuluttajien aliarvioimista tarjota tarjoustuotteina jatkuvasti samoja herkkuja. Mitähän tapahtuisi, jos joku kauppa profiloituisikin uudella tavalla, ja panostaisi terveellisempien vaihtoehtojen mainontaan. Ajatella, jos tarjouksessa olisi vaikka luomu-tuotteita, kasviksia ja lähileipomon leipää.

Suurten ostoksien vuoksi käyn marketissa, sillä minusta on tullut kamala vaativa asiakas, joka haluaa juuri sitä tuotetta ja tätä. Kahdesta markettiketjusta toisessa saa hyvän mielen ja jopa palvelua mutta hieman korkeammilla hinnoilla, toisessa taas saa hivenen edullisemmilla hinnoilla kalseaa sairaalatunnelmaa ja jonottamista. Kummasti enemmän on vaan alkanut tuo tunnelma painaa ja mieluummin maksan vähän enemmän mukavasta osotsreissusta. Pienten ostoksien perässä minulle riittää lähikauppa, koska marketeissa asiointi kestää kohtuuttoman kauan. Valitettavasti lähikaupan kylälläni on vallannut yksi ja ainoa toimija, jonka puodit eivät ole tippaakaan makuuni. Kaipaan markettikäynneistäni huolimatta lähikauppatunnelmaa, jota ei todentotta edusta enää yhden työntekijän koiranluukut. Yllätyinkin, kun kävin kotikylälläni pari viikkoa sitten ja paikallisessa olohuoneen kokoisessa kaupassa oli 5 toimivaa työntekijää. Tätä hämmästelin mielessäni koko kauppareissun ajan. Siinä oli lähestulkoon häivähdys sitä samaa kuin silloin, kun kävin alle metrin mittaisena pienellä kotikylälläni Eeron valinnassa ja mussutin tyytyväisenä lihatiskin vieressä kotikylän leipomon voilla voideltua maistiaisleipää, äitin vaihtaessa kuulumisia kauppiaan kanssa.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Juustokeksit


Tänään teki mieli leipoa jotain pientä ja niinpä tein iltateen kaveriksi juustokeksejä. En ole ennen tehnyt sellaisia ja vähän aikaa piti haeskella reseptiä. Nyt päädyin Flaky Cheese Biscuits-reseptiin, jonka muunsin oman keittiön mittoihin sopivaksi.

Käytin muottina piparkakkumuottia. Ohjeessa on 3 dl vehnäjauhoja, mutta yllätys yllätys, mullahan pönötti kaapissa vain tyhjä jauhotölkki. Onneksi löytyi muita jauhoja, oma versioni reseptissä suluissa. Ruokasoodaa lipsahti varmasti puoli teelusikkaa, joten kirjasin sen reseptiinkin niin. Olisi niin tehnyt mieli tuunata näitä aurinkokuivatulla tomaatilla tai yrteillä tai homejuustolla, mutta hommaa nopeuttaakseni jätin näpertelyt sikseen. Olisipa ollut jotain supermaukasta juustoa kaapissa, nyt mentiin ihan perusjuustolla.

Kekseistä tulee pinnalta rapeita ja sisältä pehmoisia ja rakenne muistuttaa pitkälti teeleipää. Nämä maistuivat lämpöisinä teen kanssa, mutta jäähtyneinäkin niitä hävisi vielä pelliltä. Tuli mieleen, että seuraavaan päivään jääneitä voisi kenties täyttää, jos ne eivät enää maistu sellaisinaan!

Juustokeksit (n. 20 kpl)

3 dl venhäjauhoja
(tai 1 dl ohrajauhoja, 1,5 dl durumvehnäjauhoja ja 1/2dl kaurahiutaleita)
1 rkl sokeria
1/4 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
100 g voita
2 dl kevytmaitoa
100-150 g juustoa raasteena

1. Sekoita kuivat aineet. Lisää joukkoon voi pieneksi pilkottuna. Ripottele paloja jauhojen joukkoon samalla sekoittaen, niin ne eivät tartu toisiinsa.
2. Nypi voi jauhoihin sekaan sormin. Voin ei tarvitse sekoittua jauhoihin täysin, kunhan se on ohuina paloina tasaisesti jauhojen joukossa. (Voi ei saisi sulaa liiaksi lämpimissä käsissä.)
3. Lisää maito joukkoon ja sekoittele minuutin verran. Taikina jää hieman rakeiseksi ja aika pehmeäksi.
4. Taputtele taikina jauhotetulla alustalla noin 1,5 cm paksuiseksi levyksi.
5. Levitä päälle kolmasosa juustoraasteesta ja taita levy sitten kolminkerroin.
6. Jauhota alustaa hieman lisää ja taputtele levy uudestaan noin 1,5 cm paksuikseksi, lisää taas kolmasosa juustosta ja taita kolminkerroin. Toista koko homma vielä kolmannen kerran.
7. Taputtelelevy sitten noin 1 cm paksuikseksi ja ota muotilla keksejä.
8. Ripottele pinnalla hieman juustoraastetta ja paista 225 asteessa 8 minuuttia joko uunin keskitasolla tai hieman ylempänä, niin juusto saa kivasti väriä.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Karamelli-omenakakku pähkinöiden kera

Kun reissailin viimeksi sukuloimassa, katselin äitin kanssa MasterChef Australiaa ja jäin itsekin koukkuun. Sarjan viimeiset jaksot oli pakko katsoa. Leikin Ellin kanssa toisella kädellä ja toinen käsi puristi tiukasti kaukosäädintä samalla kun Julie uskomattomasti vei itsensä voittoon. Leikkihetki ei ehkä ollut laadukkain mahdollinen, mutta Elli saattoi hyötyä tästä silti. Yhdessä jaksossa tehtiin joku maailman hankalin suklaakakku ja siinä oli omenaa ja suolattua karamellikastiketta (salted caramel sauce) sun muuta. Minun oli pakko päästä yhdistämään noita ihanuuksia mutta taidot ei riitä ihan sellaiseen kakkuun.

Halusin kakkuun kohtuullisen matalan pohjan ja reiluja omenalohkoja (valmiin kakun korkeus noin 4 cm). Katselin jonkun perustaikinan ohjeen, pienensin sitä vähän ja vähensin sokerin määrää, koska karamellikastike tuo tähän riittävästi makeutta. Peruskinuskin ohje löytyy kaikkialta ja siihen sitten lisäiltiin suolaa. Resepti on luotu nyt siis aivan tätä hetkeä varten, mutta varmasti tämä tulee uudestaan meidän herkkupöytäänkin. Joten kuule Elli, kyllä sua tulevaisuudessa hemmotellaan keittiössä!

Englanniksi tuo kastike on Salted Caramel Sauce, mutta suomensin sen vain karamellikastikkeeksi. Tuolla ohjeella siitä tulee ihanan paksua ja kauniin väristä ja maku muistuttaa daimia. Älä upota omenia taikinaan, taikina kohoaa sitten omenoiden ympärille. Karamellikastike on helpoin levittää haaleana liian kylmänä siitä tulee jäykkää.

Karamelli-omenakakku pähkinöiden kera (8:lle)

Pohja:
150 g voita
1 dl fariinisokeri
3 munaa
1 tl leivinjauhetta
½ - 1 tl kanelia
2 ½ dl vehnäjauhoja
2 rkl maitoa


3 (hapanta) omenaa lohkottuna (esim. Ida Red)

Päälle:
70 g saksanpähkinöitä

Salted caramel:
1 ½ dl kuohukermaa
1 dl fariinisokeria
25 g voita
1/4 - 1/2 tl gourmet soulaa tai merisuolaa hiutaleina

1. Valmista pohja. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja fariinisokeri. Lisää joukkoon munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää kaneli-leivinjauhe-jauhoseos ja maito.
2. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan. Pohjalle voit laittaa leivinpaperia.
3. Kuori omenat, poista siemenkodat ja lohko kukin omena 8-12 lohkoon. Asettele lohkot taikinan pinnalle.
4. Paista kakkua 175 asteessa noin 50 minuuttia. Peitä lopussa levinpaperilla, jos pinta alkaa tummua liikaa.
5. Rouhi pähkinät ja laita kakun kanssa uuniin paahtumaan noin 15 minuutiksi tai kunnes ne saavat kullankeltaisen vivahteen. Avaa ja sulje uunin luukku varoen.
6. Valmista karamellikastike. Sekoita kattilassa kerma ja fariinisokeri. Keitä noin 10 minuuttia. Siirrä pois liedeltä ja vatkaa joukkoon voi. Kun kastike on hieman jäähtynyt, lisää suolahippuset.
7. Anna kakun jäähtyä. Irrota se sitten vuoasta ja siirrä tarjoilualustalle. Valuta päälle puolet karamellikastikkeesta. Sirottele pintaan pähkinät ja loppu kastike. Tarjoile sellaisenaan tai vaniljajäätelön kera.
8. Jos kakkua säilyttää viileässä, kannattaa tarjoillessa hieman lämmäyttää mikrossa, niin karamellikastike saa juoksevamman olomuotonsa takaisin.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Tasa-arvoa kouluruokaan

Kun kävin ala-astetta, söin oman koulun ruokalassa oman koulun keittiössä alusta loppuun valmistettua ruokaa.Tykkäsin kouluruoasta ja kovasti. Asiaan on kuitenkin tullut viime vuosina muutos. Enää en pidä kouluruoasta, vaikka ammattini puitteissa joudun sitä lusikoimaan arkipäivisin.


Viime vuonna söin neljä kertaa viikossa keskuskeittiön ruokaa ja varauduin yhtenä päivänä viikossa tuomaan omat sapuskat, esimerkiksi aina, kun on makkararuokaa tai jotain ravintoarvoiltaan ei niin mairittelevaa sapuskaa. Listallamme on eineksiä eikä lisäaineita kaihdeta. Pöydässä on mautonta catering-kasvirasvalevitettä ja kun leipää on tarjolla, se ei todellakaan ole lähileipomon aitoa leipää. Pahinta on se, että joskus listassa lukee jokin kasvis- tai salaattilisäke, mutta se ei koskaan löydä tietään ruokasaliin asti. Paperilla se näyttää kyllä hyvältä.

Tällä paikkakunnalla kärsimme ruoan tuoreuden puutteesta, kasvisten, marjojen ja hedelmien puutteesta, liiasta eineskuormasta - ja ennen kaikkea määrärahojen vähyydestä. Jonkun mielestä tämä voi olla turhaa valitusta. Ja arvaatkaapa mitä, hän voi olla täysin oikeassa. On todennäköistä, että hän ei istu kanssani samassa pöydässä, vaan nauttii herkullisista ruoista jollain toisella paikkakunnalla. Koulujen ruokailua leimaa vahvasti alueellinen epätasa-arvo. Jokainen kunta päättää, paljonko rahaa haluaa kouluruokailuun sijoittaa.


Mielestäni kouluruokailuun pitäisi saada enemmän valtakunnallisia säädöksiä. Nyt on vain suosituksia. Niitä ei tarvitse kenenkään noudattaa.On kuitenkin epäilyttävää, että Suomessa on kunnallinen koulujärjestelmä, jossa kaikkien oppimistavoitteet on valtakunnallisesti määrätty, mutta se, millä eväillä oppilaat näihin tavoitteisiin pyrkivät, tuntuu olevan joissain kunnissa yhdentekevää. Mutta ei saisi olla. Miten oppilailta voidaan vaatia kunioittavaa suhdetta tähän ilmaiseen ruokaan, jos sellaista asennetta ei löydy päättäjistäkään. Kouluruoan arvostuksen täytyy lähteä niistä henkilöistä, jotka päättävät sen rahoituksesta. Keittäjien tulee voida ylpeänä tarjota ruokaa. Nyt useimmilla heistä ei juurikaan ole mahdollisuutta vaikuttaa ruoan laatuun saatika makuun, kun ruoka tuodaan laatikoissa keskuskeittiöltä. Oppilaiden on voitava tietää, mistä ruoka valmistetaan ja mistä raaka-aineet ruokaan ovat peräisin.Tällä hetkellä sitä ei tiedä aina edes ruokaa tarjoava jakelukeittiö.

Ravinnolla on merkitystä oppimistulosten kannalta. Joissain kouluissa tämä tiedostetaan ja esimerkiksi Steiner-kouluissa kouluruokaa pidetään arvossa aikuisten toimesta. Tietyt tuotteet ovat luomua aina kun mahdollista. Koulussa on korkea ruoan omavalmistusaste ja ruoka valmistetaan käyttäen mahdollisimman vähän lisäaineita. Jeee! Kuulostaa upealta, onnea vain kaikille niille oppilaille, jotka näihin pitoihin pääsevät. Toivottavasti osaatte arvostaa sitä.

Kouluruoasta puhuttaessa vertaillaan kahta eri euromäärää. On raaka-ainekustannukset (noin 60 senttiä/oppilas/ruoka) ja kokonaiskustannukset, johon lasketaan keittiöhenkilökunnan palkat ja tilavuokrat (reilu 2 euroa/oppilas/ruoka).


Nappasin tähän tämän viikon ruokalistat kahdesta koulusta. Toisella listalla ei tarjoilla eineksiä, vaan muutamia luomutuotteita. Kummassakin koulussa on tarjolla kasvisruoka, mutta vain toisessa koulussa se mainitaan ruokalistalla.

Ma: lihapyörykät (eines), perunat, lämmin kasvis
Ma: luomunakkeja, perunasosetta, soijanakkeja, salaatti

Ti: uunikala, perunasose, jäävuorisalaatti, punajuurilisäke
Ti: tomaattisei, keitetyt perunat, punajuuripihvit, tofua ja tartarkastiketta, salaatti

Ke: ohrapuuro, marjakeitto, tuorepala
Ke: neljän vilja luomupuuro, ruokosokeria ja kanelia, tuoretta leipää, juurespala
To: stroganoff, perunat, kaali-porkkana-hedelmäsalaatti

To: broilerilasagnea, kasvis-linssilasagnea, salaatti

Pe: pinaattiohukaiset (eines), pastasalaatti, hillo
Pe: lihakeittoa, jogurttia, kasvis-soijapalakeittoa, salaatti

Jamie Oliver toteutti muutamia vuosia sitten kouluruokakampanjan Englannissa ja sai kouluihin terveellisempää ja monipuolisempaa ruokaa. Hän osoitti lapsille, että kasvikset eivät ole pahoja vaan mahtava lisä hyvään ruokavalioon. Suomessakin tarvittaisiin kouluruoalle keulakuva: Henkilö, joka kouluttaisi keittiöhenkilökuntaa, auttaisi budjetoinnissa ja osoittaisi, että vähemmälläkin saisi terveellistä ruokaa. Uudisraivaaja, joka tekisi raaka-aineita oppilaille tutuiksi ja antaisi huutia eineksille. Ajatelkaapa, ei puhuta kuin vuosikymmenistä kun koulujen pihoilla oli vielä kasvimaita, hedelmäpuita ja marjapensaita. Nyt taitavat joka vuotiset puolukkaretketkin olla katoava luonnonvara, josko oppilaat edes enää tunnistaisvat puolukkaa mättäältä.
Jamien kouluruokakampanjasta.

Sivistysvaliokunta vaatii parempaa kouluruokaa (2010)
MTV3: Kouluruoan hinta vaihtelee (2010)
Imatralla maakunnan halvinta kouluruokaa (2009)
Lappeenranta vs. Imatra (2010)
Kuningaskuluttajan juttu kouluruoasta vuodelta 2005


torstai 20. tammikuuta 2011

Täytetty lihamureke ja appelsiini-uunijuurekset


Eilen meidän ruokapöydässä herkuteltiin täytetyllä lihamurekkeella. Kaveriksi ajattelin tehdä uunijuureksia. Hedelmäkorissa sattui olemaan muutama parhaimmat päivänsä nähnyt appelsiini. Eräästä reseptistä oli painautunut mieleni perukoille, että appelsiinia ja perunaa voi yhdistää, joten vaikka etukäteen jo arvasin, ettei se sopivin lisäke ole murekkeelle, niin teinpä silti! Enemmän taas oli hommassa intoa kuin järkeä.

Yhdestä ruoasta tuli kaksi, koska nämä eivät olleet paras parivaljakko yhdessä, mutta molemmat silti oikein hyviä! Tuo perunalisäke olisi aivan mahtava broilerin tai kalkkunan seuralainen. Ensi kerralla valmistan siis jotain uunibroileria sen kaveriksi.


Ilman korppujauhoja sun muuta murekkeesta tulee melko tiivis, mutta halusin tällä kertaa tehdä lihaisamman version, kun ei jotenkin yhtään tehnyt mieli vaaleaa leipälisää. Kävin kaupassakin toiveikkaana korppujauhojen edessä seisoskelemassa, että josko sinne olisi ilmestynyt joku kuitupitoinen ihanuus, mutta lähikauppa ei tarjonnut muuta kuin valkoista jauhoa. Syksyllä keksin tuon parsakaali-auratäytteen ja havaitsin sen niin hyväksi, että päätin tehdä samanmoista nyt toistamiseen. Mausteita laitan milloin mitäkin, ohjeessa eilisiä makuja.

Kun teet ensin juurekset uuniin, ne ehtivät sopivasti kypsyä siellä puolisen tuntia ennen kuin mureke on valmis uuniin. Sitten paistetaan molempia yhdessä puolisen tuntia ja ne ovat sitten samaan aikaan valmiit.


Appelsiini-uunijuurekset (4-5 ann. )

1 kg perunoita
3 keskikokoista porkkanaa
1 rkl öljyä
1/2 tl suolaa
1/2 tl rosmariinia
mustapippuria
1 - 2 appesiinia

1. Pese perunat ja lohko kuorineen.
2. Lohko myös porkkanat kuori halutessasi.
3. Lisää joukkoon öljy ja mausteet. Sekoita.
4. Lisää appelsiinit lohkottuna. Kaada ainekset vuokaan tai pataan.
5. Paista 200 asteessa noin tunti.


Täytetty lihamureke

500- 600 g nauta-sikajauhelihaa
2 kananmunaa
2 rkl kuivattua sipulia
vajaa 1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl valkosipulijauhetta
1/2 tl timjamia
1/2 tl chilimaustetta
1/2 tl paprikajauhetta
100 g juustoraastetta

Täyte:
1 parsakaali

85 g Aura-juustoa (puoli pakettia)

1. Sekoita munat juustoraaste ja mausteet. Lisää jauheliha ja sekoita tasaiseksi.
2. Levitä noin kolmasosa seoksesta murekkeen pohjaksi.
3. Esikypsennä pienemmäksi pilkottu parsakaali. Keitä kiehuvassa vedessä 2-3 minuuttia palojen koosta riippuen.
4. Murenna homejuusto. Levitä murekepohjan keskelle parsakaali ja painele sitä hieman tiiviimmäksi. Ripota päälle homejuusto.
5. Levitä loppu mureketaikina täytetyn murekkeen kanneksi ja tiivistä reunat yhteen murekkeen pohjan kanssa.
6. Paista 200 asteessa 30 - 40 minuuttia.

Linkkaus hodareiden ystäville

Vähän aikaa sitten kirjoittelin aikakausilehtien resepteistä ja siinä yhteydessä tulin maininneeksi viime syksynä Me Naisissa olleen hodarijutun, jonka reseptejä ei kuitenkaan löytynyt lehden nettisivuilta. Keskivertoisena palaute-Patuna laitoin heti meiliä toimitukseen ja tänään sain vastineen ja ilmoiuksen siitä, että nyt reseptit löytyvät sivustolta!

Kaikki hodarin ystävät siis mars mars tänne! Löytyy kotosuomalainen, amerikkalainen, bremeniläinen ja meksikolaistyyppinen vaihtoehto. Iise kokeilin tuota amerikkalaista versioita syksyllä pariin otteeseen, ja erityisesti ohjeen juustokastike oli herkkua sämpylän välissä. Korvasin puolet savujuustosta ihn tvan kermajuustolla, koska en ole savujuuston ylin ystävä. Mutta tähän tarkoitukseen se sopii loistavasti. Seuraavaksi on kokeiltava bremenin kuumaa koiraa!

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Blogin takana

Bloggaushetki talven keskellä

Meillä on ihan oikea työhuonekin, mutta blogipisteeni sijaitsee tällä hetkellä ruokahuoneen pöydän ääressä. Se on kätevästi kaiken toiminnan keskellä: toisella puolella keittiö ja toisella puolen olohuone.

Blogikirjoitukseni syntyvät usein melko pikaisesti, joko Ellin roikkuessa toisessa lahkeessa tai kaiken muun homman väleissä tytön nukkuessa päiväunia. Kirjoittamisesta on tullut kuitenkin ihana harrastus ja on mukava huomata, että on niin paljon hyviä blogeja ja kivoja kirjoittajia - ja mielettömiä reseptejä!

Olen viettänyt kohta vuoden vanhempainvapaata ja hoitovapaata mutta viiden viikon kuluttua on aika palata töihin. Saa nähdä, miten illat sitten sujuvat ja missä välissä blogia kirjoitan. Toivottavasti en yöunien kustannuksella, niistä kun tulee helposti nipistettyä, kun on jotain kiinnostavaa puuhaa. Nytkin Elli on yöunilla ja minä ajattelin kertoilla hieman bloggailijasta itsestään.

Töihin paluu tietää sitä, ettei voi matkailla ristiin rastiin Suomea milloin huvittaa, vaan odotetaan kuuliaisesti viikonloppuja ja pidempiä lomia. Ulkomaanmatkojankaan ei suuremmin ole nyt suunnitteilla, matkarahat ajateltiin suunnata ensi kesänä kotimaan matkailuun. Mutta ihan jo lähiympäristössäkin voi tehdä monenlaisia matkoja ja ruokaelämyksiä löytyy loputtomasti myös oman maan rajojen sisältä. Ulkomailla syöminen on yksi reissujen kohokohdista, mutta toisaalta yksi hauskimmista ruokamuistoista tästä talosta on keväinen huhtikuun grillipiknik, jonka järjestimme eräänä aurinkoisena päivänä kahden mieheni kanssa omalla terassillamme.

Pastaa Dubrovnikissa
Grillausta lukuunottamatta minä vastaan pitkälti ruoanlaitosta tässä talossa. Välillä ukkelini ilahduttaa minua kokkaamalla jotain pienellä avustuksella, mutta minä olen meistä kahdesta innokkaampi ja osaavampi tässä asiassa, kun taas hän osoittaa loputonta pitkäjänteisyyttä muiden asioiden suhteen.

Normipäivänä Elli herättää siinä seitsemän pintaan, syömme rauhassa aamupalaa ja aamupäiväunien aikana on minun aikani toteuttaa unelmiani. Heh. Joskus se tarkoittaa käytännössä siivoamista tai pyykkäämistä, mutta talon ollessa riittävän siisti, leivon tai laittelen ruokaa, luen lehtiä, teen jotain näpertelyhommia ja ompelukonekin surisee silloin tällöin. Iltapäivällä leikitään Ellin kanssa ja myöhempien unien aikana onkin jo täysi taloudenhoito päällä. Ilta vietellään perheen parissa tai kyläillään, käydään kävelyllä, joskus muuten liikkumassa. Yhdeksän jälkeen touhu talossa rauhottuu ja on jälleen hetki aikaa syventyä omiin mielipuuhiin. En kyllä koskaan kokkaile niin myöhään, se jää päivien tai viikonloppujen tunteihin.

Vähän aikaa sitten eräs ihana perheenäiti päivitteli minulle, että hän ei olisi tuonut leipomon valmiskakkua rotinoiksi, jos olisi tiennyt tästä ruokaharrastuksestani. Hän voivotteli, että osaan varmaan itse tehdä ties minkälaisia kakkuja ja kertasi puoliääneen, että mitä kaikkea hän olikaan tarjoillut meille kyläkäynneillämme. "Apua!" oli meidän molempien senhetkinen mielentila. En ikimaassa toivo, että blogini herättäisi kauhun tunteita kenessäkään. Kaikille tutuille siis tiedoksi: en ole edes lähelläkään ammattikokkia enkä arvioi jatkuvasti kyläpaikoissani saamiani tarjoiluja. Olen kiitollinen kaikista herkuista, joita eteeni kannetaan, sillä niin ihanaa on olla välillä itse valmiissa pöydässä. Tämän blogin kautta toivon voivani jakaa rakkauteni ruokaan muiden kanssa. Oma itsekäs tavoitteeni on lisäksi tehdä sähköiset versiot resepteistäni, sillä jostain kumman syystä pelkään kadottavani omat käsinkirjoitetut reseptivihkoseni.. auts, se olisi kamalaa!

tiistai 18. tammikuuta 2011

Mustaherukka-valkosuklaakakku


Kun nyt näitten kakkujen ja valkosuklaan kanssa on herkuteltu, niin jatketaan vielä hyväksi havaittua tietä. Vähän aikaa sitten kahvipöytää koristi tämä kakku ja itselleni mustaherukan ja valkosuklaan liitto oli oikein toimiva.

Kakun mustaherukkatäytteen on tarkoitus olla hieman kirpeä, kun valkosuklaatäyte taas on ihanan makea. Laitoin mustaherukkatäytteeseen kolme liivatelehteä mutta se jäi hieman liian pehmeäksi, joten olenkin kirjannut ohjeeseen 4 lehteä.

Pohja:
150 g keksejä (digestive)
60 g voita

Täytteen peruseos:
1 prk rahkaa
1 prk (200 g) tuorejuustoa
2,5 dl vispikermaa

Mustaherukkatäyte:
1/2 perustäytteestä
200g mustaherukoita soseutettuna (pakastettuja tai tuoreita)
1/2 dl hedelmäsokeria (tai maun mukaan tavallista sokeria)
4 liivatelehteä
1- 2 rkl vettä

Valkosuklaatäyte:
200 g valkosuklaata
2 liivatelehteä
1 rkl vettä

1. Pohjaa varten murusta keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele leivinpaperin päälle irtopohjavuokaan.
2. Valmista täyteseos. Vatkaa kerma ja sekoita joukkoon pehmitetty tuorejuusto sekä rahka. Jaa seos kahteen kulhoon.
3. Valmista mustaherukkatäyte. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Sekota täytteeseen soseutetut mustaherukat ja hedelmäsokeri. Tarkista maku (saa olla hieman kirpeä). Kuumenna vesi ja liota liivatelehdet siihen. Kaada ohuena nauhana täytteeseen koko ajan sekoittaen. Kaada täyte pohjan päälle, tasoita ja jäähdytä hetki ennen valkosuklaakerroksen lisäämistä.
4. Valmista valkosuklaatäyte. Sulata suklaa vesihauteessa tai miedolla lämmöllä kattilassa. Liota liivatelehdet ja liuota ne tilkkaan kuumaa vettä. Kaada sekä hieman jäähtynyt suklaa että liivateneste täyteseokseen koko ajan sekoittaen. Kaada täyte varovasti mustaherukkakerroksen päälle.
5. Anna koko kakun jähmettyä muutamia tunteja tai yön yli.

Koristeluun voi käyttää esim. valkosuklaata ja mustaherukoita.

Nopeampi pasta

Tässä eilisen päivän lounas. Kaapista ei löytynyt kovinkaan laajaa aineistoa, joten päädyin peruspastaan. Yllätyin, miten hyvää tällainen perustavanlaatuinen setti oli. Aiemmin olen freesannut tomaatit pannulla oliiviöljyssä, mutta tämä tuoreversio oli minusta paljon parempi. Kaiken kukkuraksi tämän valmistamiseen tarvitaan vain kattila ja juustoraastin, joten ruokahan onnistuu vaikka leirinuotiolla.Näin simppelissä ruoassa raaka-aineiden laatu korostuu, siksi kirjasin reseptiin kypsiä tomaatteja ja hyvää oliiviöljyä. Itse käytin tällä kertaa kalamata neitsytoliiviöljyä.


Pikainen tuoretomaattipasta 2:lle

spaghettia sopiva määrä

200 g kypsiä kirsikkatomaatteja
hyvää oliiviöljyä (n. 2 rkl)
suolaa
ripaus mustapippuria myllystä
oreganoa
ripaus valkosipulijauhetta
50 g parmesanjuustoa palana
tuoretta basilikaa


1. Murskaa kirsikkatomaatit käsin mahdollisimman hyvin esimerkiksi leikkuulaudalla. Lisää päälle oliiviöljyä ja mausteet.
2. Keitä pasta.
3. Vuole muutama parmesanlastu ja raasta loppu juusto.
4. Kun pasta on kypsää, kaada vesi pois ja sekoita nopeasti kuuman pastan joukkoon murskatut tomaatit mausteineen ja parmesanjuusto. Sekoituksen voi tehdä kuumalla levyllä, ettei ruoka pääse jäähtymään liiaksi. Koristeeksi parmesanlastuja ja esim. basilikaa.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Vohvelit mansikka-ananassalsan kera


Eilen innostuttiin tekemään vohveleita. Meillä ei kotona rautaa ole, mutta kyläpaikoissa voi sitten aina välillä herkutella näilläkin ihanuuksilla.

Vohvelitaikinan teosta ja paistamisesta vastasi Jarkko, joten hänelle kaikki kunnia kauniista lettusista. Salsa oli hetken pohdinnan tulos. Tuoreita mansikoita ei ollut saatavilla ja kaupan sitruunamelissa olisi voinut olla tuoreempikin. Sesonkituotteista johtuen tämä on varmasti parhaimmillaan kesällä, mutta hienosti onnistui pakastemansikoistakin. Ja maistui talven keskellä ihan niin kuin kesällä!

Jos salsan valmistaa ensin, se ehtii mehustua sopivasti ennen kuin vohvelit ovat valmiita.


Mansikka-ananassalsa

1/2 - 1 l mansikoita
1 prk ananasta
1 lime

1 ruukku sitruunamelissaa
1 tl vaniljasokeria
3 tl sokeria (tuoreet mansikat eivät välttämättä kaipaa sokeria laisinkaan)

1. Pilko mansikat ja ananas pieneksi.
2. Pese lime huolellisesti ja raasta ohuesti kuorta. Halkaise lime ja purista puolikkaan limen mehu ananaksen joukkoon. Lisää myös raastettu kuori.
3. Lisää ananaksen joukkoon noin puolet sitruunamelissan lehdistä hienonnettuna ja sokeri. Sekoita.
4. Lisää lopuksi mansikat.


Vohvelit (n. 10 kpl)

2 kananmunaa
5 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 dl öljyä


Riko kananmunat kulhoon. Vispaa rakenne rikki. Sekoita joukkoon muut ainekset.

Tuolla öljymäärällä pannuun ei tarvinnut rasvaa ollenkaan. Epäilisin, että öljyn määrä voi olla jotain 1/2- 1 dl väliltä. Useissa ohjeissa käytetään margariinia ja siitä voi tulla lisää makua, mutta nämä olivat kyllä oikein hyviä näinkin.


Tarjoa vohvelit mansikka-ananassalsan ja jäätelön kera. Koristeluun voi käyttää sitruunamelissan lehtiä tai vaikkapa valkosuklaarouhetta ja limeviipaleita. Itse en ole maustettuja rahkoja kokeillu, mutta tähän voisi sopia myös se valkosuklaa-limerahka.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Ruusuista suolankäyttöä

Kaupassa jo suolan ostamisesta saa kehitettyä ongelman. Purkkeja on joka lähtöön, on ruokasuolaa, pöytäsuolaa, minerallisuolaa, vähemmän natriumkloridia sisältävää suolaa, merisuolaa, ruususuolaa, gourmet- suolaa, sormisuolaa...
Kuva: Wikipedia
Suola on elmistölle välttämätön aine, mutta suolan laaduissa onkin sitten valinnanvaraa. Valkoisesta pöytäsuolasta on puhdistettu kaikki mineraalit pois ja jäljellä on pelkkää natriumkloridia. Luonnonsuolassa puolestaan voi parhaimmillaan olla jopa 84 alkuainetta.

Viimeksi täytin suolapurkin ruususuolalla eli kristallisuolalla. Joillain sivustoilla kristallisuolasta puhutaan ihmetuotteena, mutta itse en lähde kyllä ihan noin kovasti liputtamaan. Siihen kyllä uskon, että se on terveellisempää kuin tavallinen suola, mutta lusikkakaupalla ei tätäkään voi mättää, tai ajatella suolan sinänsä olevan terveystuote.

Kuva: Wikipedia
Liiallinen suolansaanti on haitallista ja aiheuttaa sydä- ja verisuonitauteja. Suolaa on runsaasti esimerkiksi useissa juustoissa, leikkeleissä, valmisruoissa, valmiskeitoissa,soijakastikkeessa, ketsupissa, purkkitonnikalassa, liemikuutiovalmisteissa sekä sipseissä ja popcorneissa.Myös leivät ovat huomattava suolan lähde.

Näin muodostuu suomalaisten suolansaanti: (Duodecim)
1. Liha- ja munaruoat 24 %
2. Leivät 19 %
3. Murot, puurot, hiutaleet 15 %
4. Kalaruoat 9 %
5. Makkarat, lihaleikkeleet 8 %

5 grammaa eli noin teelusikallinen suolaa päivässä olisi sopiva määrä, mutta suomalaisilla tämä määrä ylittyy helposti. Syömäänsä suolan määrää on vaikea arvioida, koska piilosuolaa on niin monessa tuotteessa. Sen lisäksi valmistuotteista ja leipomotuotteista voi olla hankala laskea suolan määrää, koska se voidaan ilmoittaa  kolmella eri tavalla: suolan määrä 100g:ssa tuotetta, prosentuaalisena osuutena tai natriumin määränä. Natrium on nimenomaan se suolan aineosa, joka nostaa verenpainetta. Suolan määrä saadaan kertomalla natriumin määrä 2,5:llä.

Pari päivää sitten söin puolikkaan annoksen (200g)  valmista savuporokeittoa, josta yksistään sain jo 2 g suolaa. Varmaan ylitin tuona päivänä kaikki mahdolliset suositukset. Kotitekoinen ruoka onkin siitä kätevää, että siihen voi itse vaikuttaa. Kun huomaan miettiväni, että pitäisikö lisätä suolaa, päätän yleensä olla lisäämättä juuri terveysperusteiden vuoksi.

Suolan vähentäminen voi olla äkkiseltään vaikeaa eikä siinä tilanteessa montaakaan kotikokkia auta se vanha virsi, että lisätään tuoreita yrttejä. Yrttituntemus rajoittuu monella persiljaan ja siksi tämä vaihtoehto voi tuntua haastavalta. Itse olen ajatellut niin, että ruoka saa maistua raaka-aineille eli laadukkaat raaka-aineet tekevät maun, ei niinkään se suola.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Rieskarullat kinkku- ja kasvistäytteellä

Kahvipöytään teki mieli keksiä jotain muuta kuin joulun aikaan ylisyötyjä karjalanpiirakoita tai pasteijoita. Ajattelin kokeilla rieskarullia, jotka tosin sitten eivät rieskaa nähneetkään.

Kauppaan meneminen perjantai-iltana oli taas klassinen virhe ja leipähylllystä ei toden totta löytynyt mitään ohutta rieskaa, joten ostin tortillalettuja. Joku bloggasikin, että makoisampia rullat ovatkin tortillapohjien kanssa, anteeksi vain, en muista yhtään kuka.

Tässä on ohje kahteen erilaiseen täytteeseen. Täyte riittää reilusti yhteen isoon lettuun, josta voi leikata 8 suupalaa. Täytettä oli aika reilusti, joten ehkä sama määrä riittäisi kahteen pienempään (tavankokoiseen) lettuun. Palat leikkasin toisesta reunasta hieman vinottain niin ovat kivemman näköisiä esillä. Rullat voi tehdä muutama tunti ennen tarjoilua, mutta leikata vasta ennen tarjollepanoa.


Kasvistäyte:

1/2 prk ranskankermaa
1/4 punainen paprika hienonnettuna
6 kirsikkatomaattia
n. 100 g fetajuustoa
ripaus sokeria ja suolaa
mustapippuria

Hienonna paprika ja murenna fetajuusto. Leikkaa kirsikkatomaatit pieniksi paloiksi ja valuta enin neste pois. Sekoita kaikki täytteen ainekset.

Kinkkutäyte:

1/2 prk ranskankermaa
8 sivua ylikypsää kinkkua
1/2 suolakurkku/maustekurkku hienonnettuna
1 tl sinappia
mustapippuria

Hienonna kinkku ja maustekurkku. Sekoita kaikki täyteainekset. Tarkista maku.

Levitä täyte rieskalle tai tortillaletulle ja kääri rullalle. Jos teet rullat hieman etukäteen, ätä saumakohta alapuolelle, peitä kelmulla tms. ja nosta jääkaappiin.

torstai 13. tammikuuta 2011

Mikä lihaan verrattava herkku?

5 pisteen vihje: Paksu, myydään tuplana ja sisältää 10 % rasvaa.
3 pisteen vihje: Tähän liittyy toinen kansallisväreistämme, eikä se ole painava.
1 pisteen vihje: Suomalaisen kansallisherkun, blöön, kevytversio

Vastaus selviää tekstin loppupuolella.

Nykyään kuluttajalla on makkarahyllyllä mistä valita. Sanomattakin on selvää, että lihapitoisemmista, luomuista ja nitriitittömistä sun muista erikoismakkaroista saa varmasti maksaa ekstraa, mutta toisaalta omalle terveydelle (tai oletukselle oman terveyden vaalimisesta) on aika vaikea asettaa hintaa. 

Vatajan nitriititön täyslihalenkki on oma lenkkisuosikkini viime syksyltä. Minulle iskee joskus vastustamaton himo pistää ruisleivän päälle lenkkisiivuja. Mitä lie suomalaista luolamiehisyyttä tai ihan vain isän peruja, mutta monessa paikassa minulle tulee hieman nolo olo tämän mieltymyksen jakamisesta julkisesti. Tämä kyseinen Vatajan tuote on myös mausteeton, maidoton, soijaton ja gluteeniton ja väistämättä tulee sellainen olo, että onko se myös mauton. Jokainen testatkooon itse, minusta siinä on kiva hento savuaromi ja hyvälle maistuu. 

Luomutuotteissa löytyy nykyään myös kivasti makkaroita ja leikkeleitä. Esimerkiksi Pajuniemi valmistaa luomumakkaroita, -nakkeja ja -saunalenkkiä. Nitriitittömiä tuotteet eivät ole. Pirkan Luomu Grillimakkara on ymmärtääkseni juuri Pajuniemen valmistamaa.Itse olin alussa yllättynyt lisäaineista luomutuotteissa, mutta luomu ei tosiaan tarkoita lisäaineettomuutta. Tosin luomutuotteissa sallitut lisäaineet on  tarkoin määritelty: sallittuja lisäaineita on noin kolmekymmentä. Väriaineita tai keinotekoisia makeutusaineita ei saa käyttää, säilöntäaineista kaksi on sallittuja. Lisätietoa halukkaille löytyy osoitteesta www.luomu.fi

Mielenkiintoinen lihatuotteiden lisäaineita koskeva artikkeli löytyy täältä. Artikkelin mukaan ihmiset olivat kovin tohkeissaan natriumglutamaatin poistamiseksi, vaikka nitriitit ja fosfaatit ovat todennäköisesti suurempi paha. Vähemmilläkin lisäaineilla pärjättäisiin, sen myöntävät isojenkin yhtiöiden pomot. Lisäainevaaravyöhykkeessä ovat etenkin leikki-ikäiset lapset, jotka saavat ravinnosta painokiloihin suhteutettuna eniten lisäaineita (lähde Verkkoklinikka).



Yksi päivä alkoi mieli halajaa hapankaalia ja sen kerahan makkara sopii oivallisesti. Hapankaalin seuralaiseksi suositellaan mausteisia makkaroita, mutta nyt lautasella virnisteli ihan perinteisiä nakkeja. Rakas saksalainen ystäväni on käännyttänyt minut hapankaalin satunnaiseksi syöjäksi. Ensimmäisellä Suomen vierailullaan Bine valmisti pekonilla ja hapankaalilla täytettyä pastaa ja se oli kerrassaan hyvää. Tässä hapankaalin viimeviikkoisena seuralaisena Kivikylän Wanhan Ajan Nakki, jonka lihapitoisuus on uskomattomat 87%. Go Nakki!

Ps. Nyt kun kerran makkarasta tuli puhe, niin on ihan pakko sanoa vielä tämä. Omasta mielestäni makkaran irvikuva on kevytversio Sinisestä lenkistä. Se sisältää lihaa 5 %. Häh?! Voiko tällaista olla ja miten sitä saa kutsua makkaraksi?  Osuvampi nimitys saattaisi olla Kevyt lihaan verrattava tuote. Tämä voisi tietysti säikäyttää herkimmät lihansyöjät. Vain Jumala itse tietää, mitä makkara sisältää, julistaa Hikipedia, ja saattaa olla oikeassa. Anteeksi nyt tämä purkaus, mutta pistää vihaksi, että näin suomalaista kansallisruokaa parjataan. Eihän mitään saa nykyään kutsua enää fetaksikaan, miksi kukaan ei suojele makkaraa?

Nopsat kotiburgerit

Viime viikolla meillä oli yökylässä sukulaispoika. Yhteisellä kauppareissulla päädyttiin siihen, että tehdään iltaruoaksi itse hampurilaisia. Pakkasessa oli kotitekoisia sämpylöitä, joten tarvittiin pihviainekset ja jotain kastiketta. Itse olisin mielinyt jotain kotitekoista dippiä tai muuta, mutta päätösvalta oli tällä kertaa nuoremmalla osapuolella ja hän valitsi hampurilaiskastikkeen.

Pihvien ohje on ihan maailman helpoin, yhdessä lasten kanssa tekeminen onnistuu siis alusta loppuun. Käytin kaupassa jauhettua jauhelihaa (nauta 60% - possu 40 %) ja liha oli erinomaista tähän tarkoitukseen. Paistijauhelihasta tulee ehdottomasti liian kuivaa ja toisaalta kaupan vakuumipakatut sika-naudat ovat liian rasvaisia ja vähälihaisia hyvän lopputuloksen takaamiseksi. Hyvästä lihasta kauppias tunnetaan vai miten se meni.

Pihvit 8 kpl

500 g nauta-sikajauhelihaa
1 pss sipulikeittoaineksia
1/2 tl mustapippuria
1 kananmuna

Kaikki ainekset sekoitetaan hyvin ja muotoillaan pihveiksi. Paistetaan pannulla useampi minuutti keskilämmöllä per puoli. Pihvien kypsyyden voi tarkistaa leikkaamalla koepihvin puoliksi tai pienen loven pihviin.




Lisäksi:
sämpylöitä
ketsuppia ja sinappia
juustoa
hampurilaiskastiketta tms. oman maun mukaan
salaattia
suolakurkkua
tomaattia
hienonnettua sipulia tai paahdettua sipulia

Paahda tai lämmitä sämpylät. Lisää höysteitä maun mukaan.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Mitä löytyi Oulusta?

 Olen syntynyt Oulussa ja edelleen tulee vierailtua kaupungissa pari kolme kertaa vuodessa. Visiitteihin sisältyy aina sukulaiset ja muutamassa suosikkipaikassa pyörähtäminen. Kerronkin tässä lyhykäisesti viimeisimmistä jalanjäljistäni kaupungissa.

Stockmannin herkkuosastolla pitää käydä. Lähinnä vain haaveilen siellä kaikista ihanista herkuista ja uskokaa tai älkää, minusta olisi täydellistä, jos joskus saisin maistaa siellä ihan mitä vain ja niin paljon kuin huvittaa.
Tällä kertaa mukaan ostin vanhaa tuttua Meriläisen leipomon Ruisvarrasta (100% ruista, vettä ja suolaa - eli ei mitään turhaa vaan kaikki olennainen) ja uutta tuttavuutta eli ranskalaista Gourmelin-juustoa.


Kesävisiiteillä eri kaupungeissa vierailen mahdollisuuksien mukaan Kauppahallissa. Kuopion kauppahallista löytyy kaikenlaista kivaa herkullisista eväspatongeista mualiman pienimpään kalakukkoon, Helsingissä en voi vastustaa Kultasuklaan chili-suklaata ja Oulussa suuntaan yleensä rieskahyllyille tai kahvilaan lounaalle. En tiedä, mistä viehtymykseni kauppahalleja kohtaan on peräisin, mutta toivoisin niin kovasti, etteivät ne kuole sukupuuttoon.



Oulussa eläkeläisten suosima kahvila Kauppahallissa on kätevästi profiloitunut: lounaana on tarjolla riisipuuro rusinasopalla tai ilman, kermaista lohikeittoa ja viikonpäivien mukaan esimerkiksi rössypottuja. Lista ei ole laajuudella pilattu vaan kruunattu vain muutamalla vaihtoehdolla. Edellisellä kerralla söin lohikeiton, mutta silloin jo rössypotut kaihersivat mieltä. Edellisestä kerrasta kun taitaa olla lähemmäs 25 vuotta. Rössypotun perusaineosat ovat peruna, siankylki ja veripalttu. No nyt sujautettiin Elli kärryihin unille ja suunnattiin Kauppahalliin nauttimaan rössypottua ja ihanaista rieskaa. Kehtaavat vielä kysyä, että tuleeko rieskan kanssa voita vai margariinia. No mitäpä luulette! Kauppahallin lisäksi olen lounastanut Oulussa mm. Bar B.ssä, jossa hinta-laatusuhde on ollut kohdillaan.


 Nelituulian suklaakaupasta Kauppahallista ostimme jälkiruoaksi Tervatryffeleitä. Suomalaisethan ovat keksineet yhdistää tervaa ainakin viinaan, virvoitusjuomaan, karkkeihin, jäätelöön ja siis suklaaseen. Tervatryffeli on kuorrutettu tummalla suklaalla ja täytteessä on selvä, joskin onneksi melko mieto, tervan maku. Itse pidin jäätelöstä ehkä tätä tryffeliä enemmän mutta kokeilemisen arvoista kyllä.

¨

Kauppahallin nurkilta yhdestä toriaitasta löytyi tällainen Pannukakkutalo. Listalta löytyy 93 erilaista pannukakkuvaihtoehtoa, ei kuitenkaan Hollannissa popsimaani ikimuistoista yhditelmää pekonista ja vaahterasiirapista. Harmi, ettei nyt ollut aikaa pistäytyä pannarilla. Ehkä seuraavalla visiitillä.
JK. Kuulinkin, että pöytämausteista löytyy vaaahterasiirappia, joten pekonin ja vaahterasiirapin saa helposti samalle lautaselle.


Ah, ja lopuksi ilouutinen. Kofeiinikomppania on muuttanut pois Kauppahallista ja liike toimii suuremmissa tiloissa Pakkahuoneenkadulla. Putiikki (ja pieni kahvila) on oikein sympaattinen ja minulle teen ystävänä sieltä löytyy aina ihania uusia makuja. Nyt mukaani tarttui mansikka-pippuri-rooibosta ja luomu veriappelsiini-rooibos. Ja uusi sihti teekannuun.

Ps. Ruokablogien joukosta löytyy oululaisia, joten olisi hauska kuulla putiikeista ja löytämisen arvoisista paikoista ja vähemmän tunnetuista ruokapaikoistakin! Muutkin toki ovat tervetulleita vinkkaamaan!