Jouluruokaa tarjoo kunnon väki - ja sisko!

Joulun viettoon meille saapuu kaksi veljeäni ja toinen siskoistani. Kyselin hieman etukäteen, että mitäs pöydästä pitää ainakin löytyä, jotta joulu tuntuu joululta. Yhteisymmärrys löytyi nopeasti, mutta yksi asia jäi hieman puolitiehen. Maksalaatikkoa toki pitäisi pöydässä olla, mutta veljeni sanoin, ei se oikein tuo oikeaa fiilistä, jos se ei oo ite tehtyä. Voi nyyh.

Minä kovetin itseni ja marssin jo kohti eineshyllyä, mutta viime metreillä minut valtasi niin kovasti tismalleen sama fiilis, että ei se ole sama, jos ei ole itse tehtyä. Ja niinpä kotimatkalla jouluostoksilta toinen veljeni googlasi sopivia maksalaatikon ohjeita ja nyt keittiössä on meneillään maksalaatikon valmistus.

Mieheni riemuitsi, että jouluun on enää tosiaan vain kaksi yötä, mutta minä nautin joulustani jo täysin siemauksin. Parasta joulussa ovat nimenomaan ne edeltävät päivät, kun saa fiilistellä ja valmistella ja odottaa aattoa ja notkuvaa joulupöytää. Itse joulu olisi niin nopesti ohi, jos se kestäisi vain aaton ja joulupäivän.

Tässä välissä haluan toivottaa kaikille jouluvalmistelujen parissa hääriville ihmisille ihanaa ja tunnelmallista joulunodotusta! Maksalaatikkoni vaatii nyt täyden huomioni. Ja siitä pitää tulla hyvää, tai muuten on pyydettävä äitin laatikkoa pukin poron kyydissä!

Ps. Maksalaatikko tai tarkemmin sanoen maksaloora valmistuu ohjeella, joka löytyi kirjasta Perinnemakuja maakunnista. Kirjassa on todellakin perinteikkäitä ohjeita ja paljon mielenkiintoisia ruokia, joista monia en ole koskaan edes syönyt mutta joista monet ovat tuttuja lapsuuden ruokapöydistä.